Proviisori Mirka Laavola löysi väitöstutkimuksessaan männyn oksauutteesta aiemmin tuntemattomia tulehdusta estäviä vaikutuksia. Näitä ominaisuuksia löytyi kahdesta stilbenoidista eli pinosylviinistä ja monometyylipinosylviinistä.

– Havaitsimme niillä olevan tulehdusta estäviä vaikutuksia solumalleissa ja hiirissä, sanoo Laavola, joka työskentelee Fimeassa.

Tutkimuksen kohteena olevien stilbenoidien vaikutukset näyttävät perustuvan siihen, että entsyymi hemioksygenaasi-1 lisääntyy aiheuttaen transkriptiotekijä NF-B:n aktivaation vähenemisen. Sen seurauksena kolmen eri tulehdusgeenin eli iNOS:n, IL-6:n ja MCP-1:n ilmentyminen vähenee.

On mahdollista, että löytöä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa uusien tulehduslääkkeiden kehityksessä.

– Yhdisteillä oli hyödyllinen vaikutus ihmisen rustossa vallitsevaan anabolisten ja tulehdusta voimistavien sekä katabolisten rustoa hajottavien yhdisteiden tasapainoon, mistä voisi olla hyötyä kehitettäessä lääkkeitä nivelrikon hoitoon, Laavola sanoo Tampereen yliopiston tiedotteessa.

Uusille tulehduslääkkeille olisi kysyntää, sillä nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät paranna sairautta vaan ainoastaan lievittävät sairauden oireita.

Tulehduslääkkeiden kehityksessä tavoitteena on löytää molekyylejä, jotka rauhoittavat haitallista tulehdusta, mutta eivät häiritse immuunipuolustusjärjestelmän normaalia toimintaa.

Tulehdus on elimistön puolustusreaktio taudinaiheuttajia ja kudosvauriota vastaan. Jos tulehdusreaktion säätely häiriintyy, se saattaa johtaa tulehdussairauden kuten nivelrikon, nivelreuman tai astman kehittymiseen.

Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia.

Puusta peräisin olevien biokemikaalien farmakologiset vaikutukset tunnetaan huonosti, mutta perinteisessä lääketieteessä muun muassa männyn uutteita on käytetty tulehdussairauksien hoidossa.

Lääkekehityshistoria tuntee myös aiemman menestystarinan pajun salisiinista yli sata vuotta sitten kehitetystä lääkeaineesta, asetyylisalisyylihaposta, joka edelleen on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä.

Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia, joka tulisi Laavolan mukaan muistaa, etenkin kun uusien hyväksyttyjen lääkkeiden määrä on vähentynyt jo pitkään.