Uuden malariarokotteen on osoitettu kliinisissä kokeissa antavan riittävän suurena annoksena sadan prosentin suojan malariaa vastaan, MedicalXpress kertoo. Rokotetta saaneita koehenkilöitä seurattiin kymmenen viikkoa viimeisen rokoteannoksen saamisen jälkeen.

Saksalaisen Tübingenin yliopiston ja yhdysvaltalaisen biotekniikkayritys Sanaria Incin kehittämä rokote sisältää lääkeaineiden ohella elävää – ei mitenkään heikennettyä tai passivoitua – malarialoisiota.

Malarialoision tappavinta muotoa (Plasmodium falciparum) levittävät luonnossa ihmisiinkin yleensä Anopheles-suvun naarashyttyset pistoillaan. Myös muut Plasmodium-suvun itiöeläimet aiheuttavat malariaa, mutta P. falciparum aiheuttaa lähes kaikki vakavimmat sairastumiset ja kuolemantapaukset.

Useimmat aiemmin testatuista malariarokotteista ovat sisältäneet yksittäisiä molekyylejä, joita loisiossa esiintyy. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt tuottamaan kattavaa immuniteettia rokotetuille.

Tübingenin yliopiston kokeessa vapaaehtoisina koehenkilöinä oli 67 tervettä aikuista, joista yhdelläkään ei ollut aiemmin ollut malariaa. Koehenkilöille annettiin rokotetta vaihtelevia määriä.

Parhaan suojan malariaa vastaan sai yhdeksän henkilön ryhmä, joka sai suurimman annoksen rokotetta yhteensä kolme kertaa neljän viikon välein. Kokeen lopussa kaikkien ryhmän jäsenten immuunivaste malariaa vastaan osoittautui olevan 100 prosenttia.

– Suojan aiheuttavat todennäköisesti erityiset T-lymfosyyttisolujen ja vasta-aineiden vasteet loisiolle maksassa, tutkimuksessa mukana ollut professori Peter Kremsner selittää.

Tutkijat analysoivat koehenkilöiden kehojen immuunireaktioita rokotteeseen ja tunnistivat proteiinirakenteita, jotka mahdollisesti voisivat vielä parantaa malariarokotetta. Samalla kun elävää malarialoisiota injektoitiin koehenkilöiden verenkiertoon, heille annettiin myös klorokiinia, malarian hoidossa vuosikausia käytettyä lääkeainetta. Tutkijoiden oli näin mahdollista tarkkailla loisioiden käyttäytymistä ja klorokiinin ominaisuuksia.

Kun henkilö saa malariatartunnan, Plasmodium-loinen matkaa maksaan lisääntymään. Sinä aikana, kun loisio itää kunnon taudiksi maksassa, elimistön immuunijärjestelmällä olisi aikaa puolustautua sitä vastaan. Tässä vaiheessa tartunnan saanut ei ole vielä sairas.

Klorokiini ei toimi malariaa vastaan maksassa, vaan alkaa vaikuttaa vasta sitten, kun loinen leviää sieltä muualle elimistöön. Se ei kykene estämään malarialoisiota lisääntymästä maksassa.

Maksasta loisio leviää veren punasoluissa muualle ihmiskehoon ja jatkaa lisääntymistä. Tällöin klorokiini voi tappaa sen.

– Rokottamalla ihmisiä elävän ja täysin toimivan patogeenin avulla näytämme saavan aikaan hyvin vahvan immuunivasteen, tutkimuksen pääkirjoittaja Benjamin Mordmüller sanoo.

–Keräämämme data näyttää myös osoittavan, että menetelmä tarjoaa varsin pysyvän, pitkäaikaisen suojan malariaa vastaan, hän lisää.

Parhaan suojan saaneilla yhdeksällä koehenkilöllä rokote näytti toimivan täysin luotettavasti vielä kymmenen viikkoa viimeisen annoksen ottamisesta, ja suoja pysyi hyvällä tasolla vielä pidempään. Lisäksi koehenkilöt eivät saaneet rokotteesta mitään haittavaikutuksia.

Seuraavaksi rokotteen tehoa tutkitaan useita vuosia kestävässä kliinisessä tutkimuksessa Gabonissa. Malaria on tässä pienessä Länsi-Afrikan maassa yksi suurimpi terveysuhkia.

Malaria on yksi maailman eniten kuolemia aiheuttavista taudeista. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan pelkästään vuonna 2015 siihen sairastui 214 miljoonaa ihmistä. Heistä arviolta 438 000 menehtyi malarian aiheuttamiin oireisiin. Noin 90 prosenttia näistä malariakuolemista tapahtui Afrikassa. Lähes kolme neljäsosaa malariaan kuolevista on alle viisivuotiaita lapsia. Toimivaa malariarokotetta on yritetty kehittää jo yli sadan vuoden ajan.

Tutkimus malariarokotteen vaikutuksista julkaistiin Nature-lehdessä.

Tekniikka & Talous