LähiTapiolan teettämän kyselyn mukaan yli kolmannes työssä käyvistä suomalaisista pyöräilee töihin ainakin satunnaisesti. Merkittävimmät syyt, miksi pyörä jää kotiin, ovat kehnot sääolosuhteet ja kiire.

Noin 13 prosenttia työssä käyvistä pyöräilee säännöllisesti töihin. Työelämässä mukana olevista 22 prosenttia kertoi pyöräilevänsä satunnaisesti töihin, kertoo LähiTapiola verkkosivullaan.

Nuoret hyödyntävät polkupyörää kaikista ikäryhmistä aktiivisimmin. Yli puolet alle 25-vuotiaista kertoi pyöräilevänsä töihin satunnaisesti tai säännöllisesti.

Kyselyn perusteella kotitaloudesta löytyvä auto ei erityisemmin kannusta työmatkapyöräilyyn. Vastaajista, joiden taloudessa oli käytettävissään auto jokapäiväisiä matkoja varten, vain 8 prosenttia ilmoitti pyöräilevänsä töihin säännöllisesti. Puolestaan vastaajista, joilla ei ollut käytettävissään autoa, 33 prosenttia ilmoitti pyöräilevänsä töihin säännöllisesti.

Työmatkapyöräilijät kertoivat, että sade, kylmyys ja kiire saavat pyörän jäämään kotiin töihin lähtiessä. Motivaation puute on kyseessä varsin harvoin, sillä vain 18 prosenttia vastaajista kertoi sen olevan este pyörän satulaan nousemiselle.

– Moni kertoo juuri kiireen olevan syy siihen, miksi ei kulje pyörällä töihin, mutta ei tule ajatelleeksi, että pyörä on kaupunkiympäristössä kuitenkin nopein kulkumuoto alle 5 kilometrin matkalla, huomauttaa Kunnossa kaiken ikää -ohjelman (KKI) hankekoordinaattori Tanja Onatsu.

Onatsun mukaan työntekijöillä, jotka liikkuvat 2–3 kertaa viikossa, on vuodessa 4,5 sairauspäivää vähemmän kuin enintään kerran viikossa liikkuvalla.

– Puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin, esimerkiksi 4–5 kilometrin työmatka pyöräillen tai kävellen, parantaa kestävyyskuntoa ja auttaa painonhallinnassa, sanoo LähiTapiolan TerveysHelppi-etälääkäripalvelun lääkäri Essi Kainonen.

Ihmiset, jotka harrastavat pitkäaikaista ja säännöllistä arkiliikuntaa, kuten pyöräilyä ja kävelyä, hyötyvät Kainosen mukaan liikunnasta monella tapaa. Säännöllistä arkiliikuntaa harrastavilla muun muassa osteoporoosin kehittyminen hidastuu, sepelvaltimosairauksien ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisen vaara laskee 50 prosentilla, korkean verenpaineen kehittymisen vaara laskee 30 prosentilla, sydän- ja verisuonisairauksien vaara pienene ja masennus- ja ahdistusoireet helpottuvat.

– Usein luulemme, että tarvitaan täyskäännöksiä ja näyttäviä elämäntaparemontteja tulosten saavuttamiseksi niin liikuntatottumusten kuin syömisen osalta. Isoihin muutoksiin on käytännössä kuitenkin vaikeaa sitoutua pysyvästi. Kannustaisin ennemmin pieniin parannuksiin ja hyviin valintoihin arjessa riittävän usein, esimerkiksi juuri arkiliikunnan lisäämiseen, Kainonen toteaa.