Luottamuspula on ajankohtainen haaste monella tapaa, myös sote-sektorilla. Sekä ammattilaiset että potilaat elävät epävarmuuden ja toisinaan pelkojenkin keskellä.

Voimmeko luottaa siihen, että apteekista saa tarpeelliset lääkkeet? Voiko opiskelija tai erikoistuva lääkäri luottaa riittävän ohjauksen ja seniorituen saamiseen? Voivatko terveydenhuollon ammattilaiset luottaa työpaikkojensa pysyvyyteen? Voimmeko luottaa hyvinvointivaltiomme kykyyn tarjota yhdenvertaista ja inhimillistä hoivaa ja hoitoa? Voiko ylipäätään mihinkään enää luottaa?

Terveydenhuolto on luottamuskriittinen ala. Ihmisten henki ja terveys on meidän ammattilaisten käsissä. Itselleni se on voimakkaimmin konkretisoitunut, kun olen mennyt potilaana leikkaussaliin. Siinä tilanteessa tuntee itsensä hyvin avuttomaksi.

Ei riitä, että luottaa kirurgiin. Leikkauksen turvallisuuteen vaikuttavat myös anestesialääkärin ja -hoitajien sekä kaikkien muiden tiimin jäsenten toiminta. Lisäksi pitäisi voida luottaa sairaalan hygieniaan, laitteisiin ja tietojärjestelmiin.

Luottamuspula voi johtaa turhiin ilmoituksiin.

Hetki sitten istuimme iltaa ravintolassa kollegojen kanssa. Yksi henkilö oli ilmoittanut selleriallergiansa etukäteen keittiöväen tietoon. Hetki pääruokien saapumisen jälkeen tarjoilija tuli kertomaan jo annoksensa aloittaneelle pöytänaapurilleni, että hänen annoksessaan on selleriä. Lyhyen keskustelun jälkeen kollegani totesi rauhallisena, että voisi turvallisesti syödä annoksen. Tarjoilija pyysi anteeksi tekemäänsä virhettä.

Jäin miettimään tapausta. Tällä kertaa asiakas ei olisi luultavasti ikinä saanut tietää virheestä ilman tarjoilijan tunnustusta, mutta toisessa tilanteessa se olisi voinut johtaa vakaviinkin seurauksiin. Joka tapauksessa tarjoilijan korkea ammattietiikka teki vaikutuksen ja herätti luottamusta. Virheitähän sattuu meille kaikille. Kyse on siitä, myönnetäänkö ne ja kuinka ne käsitellään.

Potilaiden luottamus meihin ammattilaisiin vaikuttaa myös potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen. Luottamuspula voi johtaa turhiin ilmoituksiin, mutta toisaalta myös siihen, ettei ilmoitusta uskalleta tehdä, vaikka aihetta olisi. Potilas voi pelätä, että jos hän tekee potilasvahinkoilmoituksen tai kantelun, se vaikuttaa hänen hoitoonsa ja kohteluunsa jatkossa.

Potilaan tyytymättömyyden taustalla on usein tunne siitä, ettei asioista ole kerrottu avoimesti. Voiko sinun potilaasi luottaa siihen, että jos hänen ”annoksessaan on selleriä”, hänelle kerrotaan siitä?

Kirjoittaja on Potilasvakuutuskeskuksen potilasturvallisuuslääkäri.