Ympäristömieltymyksemme määrittävät kokemuksiamme mielipaikoista, jossa stressi liudentuu ja mieliala kohenee.

– Aiempi tutkimus on osoittanut, että viherympäristöissä virkistyy ja palautuu stressistä. Tutkimukseni aineistosta voi kuitenkin havaita, ettei luontoa aina koeta vetovoimaisempana tai elvyttävämpänä kuin kaupunkia, tiivistää Anu Besson, joka tutki taidekasvatuksen väitöstutkimuksessaan ihmisten ympäristömieltymyksiä.

Tutkimuksessa ihmisten ympäristömieltymyksiä tarkkailtiin sosiaalisesta mediasta, lifestyle-mediasta, alan tutkimuskirjallisuudesta ja kyselytutkimuksesta koostuvan aineiston avulla. Huomio kiinnitettiin erityisesti ulkosuomalaisten käsityksiin.

– Ylivoimaisesti suosituin ulkosuomalaisten mielipaikka oli suomalainen järvenranta metsässä. Lähes yhtä suosituiksi nousivat paikat avarilla näköaloilla, kuten esimerkiksi vuorenrinne tai merenranta. Toisaalta joka kymmenes vastaaja suosi elämää sykkiviä paikkoja, kuten vilkkaita ostoskatuja tai merenalaista maailmaa, Besson kuvaa tiedotteessa.

Besson kyseenalaistaa sen, että rentoutuaksemme tai latautuaksemme tarvitsisimme ensisijaisesti luontoa. Hänen mukaansa viherympäristöillä on kiistämätön hyvinvointia tukeva merkitys, mutta kaupunkia ja luontoa ei tulisi tästä huolimatta asettaa vastakkain.

Vaikeiden muistojen, rumuuden ja surun paikkoja ei ole vielä tutkittu elvyttävyyden tai esteettisyyden näkökulmista.

– Ne ovat arkemme limittyvät kehät, eivät ääripäät. Välillä kaupungit typistyvät alan tutkimuksessa moottoriteiksi ja parkkipaikoiksi, vaikka ne todellisuudessa ovat ihmiskontaktien, moniaistisuuden, symbolisten merkitysten ja muistojen tyyssijoja. Sen sijaan myös luonto voidaan kokea stressin lähteenä ja pelottavana, Besson muistuttaa.

– Mielipaikka ei myöskään ole fyysinen paikka, vaan niin sanottu ”tapahtumahorisontti”, jossa paikkaan yhdistyy tekeminen ja mielentila. Mielipaikka voi olla luminen metsä hiihtäjälle, keskustakahvila vilinän ystävälle tai koko taivas laskuvarjohyppääjälle.

Tähän saakka ympäristömieltymystutkimus on Bessonin mukaan keskittynyt rajattuun tulkintaan elvyttävyydestä. Elvyttävyys on ymmärretty stressinpoistona ja suorituskyvyn palauttamisena, jotta voisimme paremmin, mutta toisaalta olisimme myös tuotteliaampia yhteiskunnan jäseniä. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että hankalat tai epämiellyttävätkin tuntemukset voivat olla olennaisia elpymiselle, jos se ymmärretään laajemmin eheytymisenä ja kokonaiseksi tulemisena.

– Vaikeiden muistojen, rumuuden ja surun paikkoja ei ole tähän mennessä juuri tutkittu elvyttävyyden tai esteettisyyden näkökulmista, Besson pohtii.

Kokonaisuudessaan väitöstutkimus auttaa ymmärtämään hieman paremmin sitä, millaisissa ympäristöissä ihmiset viihtyvät.

– Moni hakeutuu mieluiten tuttuun ja turvalliseen luontoon, kuten bulevardipuistoon, satamaan tai uimarannalle. Tätä tietoa voidaan käyttää kaupunkisuunnittelussa miellyttävämpien alueiden rakentamisessa.

FM Anu Bessonin taidekasvatuksen väitöskirjan "In Defence of Cities - Aesthetics of Engagement in Everyday Environments" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Terry Hartig Uppsalan yliopistosta.

OLETKO LÄÄKÄRI, HAMMASLÄÄKÄRI, PROVIISORI TAI FARMASEUTTI? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.