Lonkan tekonivelleikkauksella voidaan helpottaa pitkälle edenneen nivelrikon oireita ja parantaa toimintakykyä. Lääketieteen lisensiaatti Matias Hemmilä kartoitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan lonkan tekonivelen komponentteihin, erityisesti lonkkamaljan kuppikomponentteihin ja liukupintoihin, liittyviä uusintaleikkausmääriä.

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Joka viidennellä yli 75-vuotiaalla on lonkan nivelrikko, jonka edetessä toimintakyky usein heikkenee. Jos muista hoitokeinoista ei saada riittävää apua, voidaan päätyä tekonivelleikkaukseen. Oikea leikkaustekniikka yhdistettynä tarkoituksenmukaisiin tekonivelkomponentteihin tarkkaan valituilla potilailla on edellytys hyvään leikkaustulokseen ja potilastyytyväisyyteen.

– Tekoniveliin kehitetään jatkuvasti uusia ratkaisuja, joilla pyritään vähentämään komplikaatioita ja pidentämään tekonivelten elinkaarta. Kehitystyö on kuitenkin haastavaa ja aikaa vievää. Tutkimuksessani analysoin lonkan tekonivelinnovaatioiden toimivuutta ja tuloksia. Erityisenä mielenkiinnon kohteenani olivat sementittömät kuppikomponentit ja niissä käytettävät polyeteenistä valmistetut liukupinnat, Matias Hemmilä kertoo yliopiston tiedotteessa.

Suomalaiset ovat pioneereja tekonivelten rekisteröinnissä ja seurannassa. Tekonivelrekisterimme on maailman toiseksi vanhin, heti Ruotsin rekisterin jälkeen.

Vuonna 1980 perustettuun rekisteriin tallennetaan yli 95 prosenttia kaikista maassamme laitetuista tekonivelistä. Hemmilä hyödynsi tutkimuksessaan rekisteriin kerättyä tietoa.

Tekonivelten uusintaleikkaukset ovat isoja operaatioita, ja niihin liittyy suuremmat riskit ja huonompi potilastyytyväisyys kuin ensi vaiheen leikkaukseen, minkä vuoksi tekonivelten elinkaarta yritetään jatkuvasti pidentää. Uusien innovaatioiden käyttöönotto tulee kuitenkin tehdä hallitusti epämiellyttävien yllätysten välttämiseksi, joten tutkimukselle ja seurannalle on tarvetta.

– Havaitsimme, että eräisiin sementittömiin kuppikomponentteihin liittyi suurentunut uusintaleikkausriski. Erään tekonivelen liikelaajuutta on yritetty parantaa tekemällä kupista matalampi, mutta huomasimme, että komponenttia käytettäessä päädyttiin useammin sijoiltaanmenon vuoksi tehtyyn uusintaleikkaukseen. Toisen kupin käyttöön taas liittyi suurempi riski tekonivelen irtoamiseen, Hemmilä sanoo.

– Lisäksi tutkimme tekonivelen erilaisten muoviliukupintojen pysyvyyttä, uusintaleikkausmääriä ja uusintaleikkausten syitä sekä raportoimme tekonivelen varsiosan hajoamisen, mikä on varsin harvinaista.

Kaiken kaikkiaan tutkimus osoitti, että tekonivelen komponenttivalinnalla voidaan vaikuttaa uusintaleikkausriskiin. Tutkimus toi myös uutta tietoa tekonivelen muoviliukupintojen kestävyydestä.

Matias Hemmilä väittelee Turun yliopistossa perjantaina 28. toukokuuta kello 12.00.

Lue myös: