Useat pitkittäistutkimukset ovat yhdistäneet liikunnan parempaan muistiin ja tiedonkäsittelykykyyn sekä alentuneeseen muistisairauksien ilmaantuvuuteen. Koska liikunta-aktiivisuus, muisti ja tiedonkäsittelykyky ovat kaikki vahvasti geneettisesti säädeltyjä, tutkimuksissa tulisi pystyä luotettavasti erottamaan perimän vaikutus muista tekijöistä. Tähän pyrki lääkäri Paula Iso-Markku väitöstutkimuksessaan

Iso-Markku selvitti keski-iän liikunnan yhteyttä vanhan iän kognitiivisiin kykyihin ja muistisairauskuolleisuuteen sekä vanhan iän objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyttä muistiin ja tiedonkäsittelykykyyn suomalaisilla kaksosilla. Lisäksi hän tutki sitä, selittyvätkö mahdolliset yhteydet geneettisillä tekijöillä tai lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöllä.

Iso-Markun tutkimuksessa kävi ilmi, että vanhalla iällä objektiivisesti mitattu passiivinen aika oli käänteisesti ja kevyen liikunnan määrä positiivisesti yhteydessä muistiin ja tiedonkäsittelyyn, mutta vaikutus ei ollut suuri.

Parittaisissa analyyseissa, joissa vertailtiin kaksosparien sisäisiä eroja liikunnassa kaksosparien sisäisiin eroihin kognitiossa tai muistisairauskuolleisuudessa, ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Sekä liikunnan että muistisairauskuolleisuuden tai kognition suhteen erilaisia kaksospareja oli erittäin vähän suhteessa mukana olleiden kaksosparien määrään.

– Tulokset osoittavat, että keski-iän ripeä liikunta on yhteydessä parempaan kognitioon ja alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin, mutta yhteys selittyy ainakin osin geneettisillä tekijöillä sekä lapsuus- ja nuoruusiän kasvuympäristöllä, Iso-Markku summaa tuloksia tiedotteessa.

– Objektiivisesti mitatun liikunnan ja passiivisen ajan yhteys kognitioon vanhalla iällä on heikko ja selittyy myös osittain geneettisillä tekijöillä sekä kasvuympäristöllä.

Iso-Markku väittelee 8. marraskuuta Helsingin yliopistossa.

Lue myös: