Kotihoito, päivähoito, iltapäivähoito, isyysloma, hyvä vanhemmuus, perheen ja työn yhteensovittaminen - tuskin kukaan suomalainen välttyi vuosituhannen vaihteessa familistiselta keskustelulta. Perheestä tuli yhtäkkiä tärkeämpi kuin pitkään aikaan. Arvostus perhettä kohtaan haluttiin sovittaa yhteen yksilöllisyyttä korostavien elämäntapojen kanssa.

Lastenpsykiatrit, muut lääkärit ja psykologit vaikuttivat professori Riitta Jallinojan tuoreen tutkimuksen mukaan asiantuntijamielipiteillään merkittävästi siihen, millaiseksi familismi Suomessa kehittyi. Samalla familismi kasvatti terveydenhuollon ammattilaisten arvostusta, sillä uudenlaisessa kasvatusihanteessa ammattilaisen mielipide on välttämätön. Moderni familismi siirtää kasvatusvastuuta vanhemmilta yhteisölle.

Perhettä koskeva keskustelu vilkastui 1990-luvun puolivälin jälkeen. Liikehdinnässä korostuivat media, akateemisuus ja asiantuntijuus: suuri osa toimijoista oli korkeasti koulutettuja, asiantuntijat osallistuivat keskusteluun mediassa aktiivisesti ja maallikotkin perustivat kannanottonsa tieteelliseen tietoon. Esimerkiksi kiintymyssuhdeteoria oli vahva perustelu kotihoidon tukemiselle.

Familistit saivat vaatimuksensa läpi siellä, missä kansantalous ei ollut ristiriidassa perheasian kanssa: kotihoidon tuen nostamisessa, iltapäivähoidossa ja isyysloman pidennyksessä. Päiväkotihoitoa ei saatu parannettua. Voimakkain liikehdintä päättyi vuoden 2003 jälkeen tavoitteita saavutettuaan. Ideologia jäi elämään.