Lasten rasitusvammat ja rasitusmurtumat yleistyvät huolestuttavaa vauhtia. Tämä selvisi toukokuussa pidetyssä Lasten liikunta ja urheiluvammat -Mediareenassa.

Monessa puheenvuorossa kuultiin hurjia esimerkkejä siitä, kuinka liian suuret harjoitusmäärät tai liian yksipuolinen ja kilpailuhenkinen liikuntaharrastus voivat aiheuttaa rasitusvammoja jopa koko joukkueelliselle lapsia.

– Lapsilla ja nuorilla ei voida teettää aikuisten voimaharjoitteita, koska kasvava luusto ei kestä toistorasitusta samalla lailla kuin aikuisilla. Kasvuikäisillä heikko kohta on lihasten kiinnityskohdissa, joissa on avoin kasvutumake. Juuri näihin kohtiin syntyvät kasvuikäiselle tyypilliset rasitusvammat eli apofysiitit, sanoi Husin lastenortopedi Mikko Haara esityksessään.

Haaran mukaan lasten urheiluvammoista noin puolet on rasitusvammoja. Ilmiön taustalla on monta syytä.

– Urheilu on siirtynyt pihoilta seuroihin, arkiliikunta on vähentynyt, yhteen lajiin erikoistutaan liian varhain ja yksipuolisesti harjoitteleville lapsille ei tule tarpeeksi lepojaksoja, koska harjoituksia ja pelejä on ympäri vuoden, Haara listaa.

Jos lepojaksoja ei ole, toistorasituksen aiheuttamat mikrovammat kasvualueilla eivät ehdi korjaantua ja ne alkavat kipuilemaan. Erityisesti kasvupyrähdyksen aikana luun kasvualueet ovat hauraimmillaan.

– Nopean pituuskasvun aikana on erityisesti kiinnitettävä huomiota rasitusmäärään ja monipuoliseen harjoitteluun. Lihashallinta- ja koordinaatioharjoitteilla on tässä ikäryhmässä rasitusvammoja ehkäisevä vaikutus.

Liikkumista pitää jatkaa kivun rajoissa

Dextran fysioterapeutti Jari Pylvänäinen muistutti tasoryhmien tärkeydestä, koska kasvuiässä olevan lapsen koordinaatiokyky ja motoriikka voi muuttua paljon lyhyessä ajassa. Väärässä tasoryhmässä urheilevan lapsen vammariski kasvaa.

– Ryhmiä pitäisi muodostaa kehitysvaiheiden, ei pelkästään iän mukaan. Samassa ryhmässä voi olla lapsi, joka on pelannut kymmenen vuotta ja lapsi, joka on vasta aloittanut. Tällöin vammoja syntyy varmasti. Moni lapsi ja nuori myös lopettaa urheilun kokonaan, jos se alkaa tuntua pahalta, Pylvänäinen sanoi.

Pylvänäinen hämmästeli vastaanotolleen tulevia nuoria potilaita, joille lääkärit ovat antaneet rasitusvamman takia kolmen kuukauden liikkumiskiellon.

– Sille ei ole mitään perustetta. Kivun sallimissa rajoissa pitää liikkua. Omassa työssäni näen, että kun lapsi on kolme kuukautta liikkumatta, niin ensimmäisen treenin jälkeen polvi on taas kipeä.

Haara on samaa mieltä. Rasitusvammojen hoidossa tärkeintä on keventää oman lajin harjoituksia ja tehdä korvaavia harjoitteita.

– Menkää uimaan tai käykää perheen kanssa pyörälenkeillä, niin elimistö saa vaihtelevia ärsykkeitä, mikä nopeuttaa rasitusvammasta toipumista.

Psykosomatiikka kannattaa muistaa

Haaran mukaan lapsiurheilussa ei pidä pelata kipulääkkeillä tai puudutteilla, se kuuluu ammattiurheiluun.

– Lääkärin pitää osata kertoa, miksi niiden käyttö ei kannata lapsilla. Rasitusvamman on annettava

toipua rauhassa liikuntamäärää säädellen niin, että löydetään tasapaino, jossa pystytään liikkumaan kivuttomasti.

Haara muistutti, että tavallinen röntgenkuva kannattaa ottaa aina, jos epäilee kivun syyksi muuta kuin rasitusvammaa. Vakavat syyt voidaan sulkea lähes aina pois normaalilla röntgenkuvauksella.

– Pitää myös muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. On hyvä pitää mielessä, että joskus kivun syynä voi olla luukasvain. Myös psykosomatiikka kannattaa muistaa. Esimerkiksi perheongelmat tai kiusaaminen voivat heijastua nuorilla erilaisina kipuina, Haara totesi.