Lasten keuhkosairauksien erikoislääkäri Turkka Kirjavainen on todellinen harvinaisuus – pioneeri, kuten hän itse sanoo.

Harvinaisuus liittyy siihen, että Suomessa on virallisesti vain kaksi, kohta kolme, lasten keuhkolääkäriä. Pioneeri taas kuvaa työtä, jota Kirjavainen on tehnyt Suomessa lasten keuhkosairauksien hoidon eteen.

Kirjavaisen mukaan pääsyy siihen, että Suomeen ei ole muotoutunut vahvaa lasten keuhkolääketieteen alaa, on kystisen fibroosin harvinaisuus täällä. Erikoisalan potilaita kuitenkin on merkittävästi: iso joukko yksittäisiä harvinaisia hengityshäiriösairauksia, suurimpana ryhmänä keuhkojen liman poistoon liittyvät ongelmat ja lihassairauksia sairastavat lapset.

Perinteisesti nämä potilaat ovat jakautuneet infektiolääkäreiden, allergologien, kirurgien ja korvalääkäreiden hoitoon. Tilanne on vähitellen muuttumassa.

Kirjavainen päätyi lastenlääkäriksi sattumalta. Hän lähti vajaat kolmekymmentä vuotta sitten Australiaan tutkijaksi väitöskirjaohjaajansa Olli Polon ansiosta. Polon kautta hän tutustui professori Colin Sullivaniin, joka on uniapneapotilaiden ylipainehengityshoidon eli CPAP-hoidon keksijä.

Sullivan ehdotti Kirjavaiselle, että tämä menisi tutkijaksi juuri perustettuun lasten unilaboratorioon.

Kymmenkunta vuotta vierähti muiden opintojen ohella lasten unitutkimusten parissa Suomessa ja Australiassa ennen lastenlääkärin uraa.

Kirjavaisen neonatologian koulutuksesta vastannut professori Martti Siimes kannusti häntä ryhtymään lasten keuhkolääkäriksi, ja räätälöity koulutusohjelma vei taas myös toviksi töihin Australiaan, Brisbaneen.

Vuodesta 2009 Kirjavainen on toiminut nykyisessä virassaan Husissa. Lasten keuhkopoliklinikka toki toimi jo aiemmin, mutta allergologivetoisesti. Potilasjoukko oli hyvin erilainen kuin nyt.

– Koulutustausta ja ulkomaankokemus toivat muutoksen. Pioneerityöni koskee myös hoitolinjoja ja ongelmatiikan hahmottamista. Hoitolinjat mukailevat kansainvälisiä lasten keuhkoalan hoitolinjoja, Kirjavainen sanoo.

Aika työlästä toki, mutta olemme saaneet nostettua merkittävästi näiden potilaiden hoidon tasoa.

Kirjavaisen perustyöhön kuuluu poliklinikka- ja konsultaatiotyötä, lasten unilaboratoriotoimintaa sekä keuhkoputken tähystyksiä eli bronkoskopioita.

– Unilaboratorion toimintaan kytkeytyy kaikki vaikeampi hengitysdiagnostiikka ja hengityksen tukihoidot. Lasten unitutkimuksia tehdään noin 550 vuodessa.

Unilaboratorio toimii yhteistyössä kliinisen neurofysiologian yksikön kanssa. Kirjavainen työskentelee siellä illan tai kaksi viikossa, etäyhteydellä.

– Aika työlästä toki, mutta olemme saaneet nostettua merkittävästi näiden potilaiden hoidon tasoa.

Kyse ei ole vain diagnostiikasta, vaan noin kolmasosaan unilaboratorion tutkimuksista liittyy jokin hoito. Lasten ilmatieongelmatiikan selvittely ja hoito on usein moniammatillista, ja mukana on lasten keuhkolääkärin lisäksi lastenkirurgi tai lasten korvalääkäri.

Niin on myös lasten bronkoskopioissa, joita lasten keuhkolääkärit tekevät 100–120 vuodessa.

Aiemmin skopioita tekivät yksinomaan kirurgit. Kirjavaisen mukaan lasten keuhkolääkäri tuo diagnostiikkaan eri näkökulman ja tutkittavat potilasryhmät eroavat toisistaan.

– Erityisesti koen ilmatieongelmatiikan erotusdiagnostiikan ja keuhkoputken huuhtelunäytteiden oton parantuneen keuhkolääkäritoiminnan myötä.

Kirjavainen ei erityisesti haaveile uusista työponnistuksista. Takana on pitkä tie.

– Kun luot oman alan, astut väkisin toisten varpaille. Mukaan mahtuu paljon onnistumisen kokemuksia, mutta myös epäonnistumisia.