Juuri julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan hyvä kestävyyskunto ei suojaa ylipainon aiheuttamalta insuliiniresistenssiltä, joka on keskeinen tyypin 2 diabeteksen riskitekijä. Sen sijaan runsaampi liikunta ja vähäisempi paikoillaanolo olivat yhteydessä pienempään insuliiniresistenssiin myös ylipainoisilla lapsilla.

Yleisen käsityksen mukaan hyvä kestävyyskunto pienentää tyypin 2 diabeteksen vaaraa, ja sen on ajateltu myös suojaavan ylipainon aiheuttamilta epäedullisilta sokeriaineenvaihdunnan muutoksilta. Tämä käsitys perustuu tutkimuksiin, joiden menetelmät eivät mahdollista kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden roolien erottelua insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöinä.

– Tutkimuksessamme osoitettiin selkeästi, että kestävyyskunto ei ole yhteydessä insuliiniresistenssiin, kun kehon koostumus huomioidaan asianmukaisesti. Kestävyyskunto ei myöskään näytä suojaavan ylipainon aiheuttamalta insuliiniresistenssiltä. Näyttää siis siltä, että huonon kestävyyskunnon roolia tyypin 2 diabeteksen riskitekijänä on vahvasti liioiteltu, kertoo filosofian tohtori Eero Haapala Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta tiedotteessa. Haapala on myös Itä-Suomen yliopiston lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti.

Tutkijat havaitsivat runsaamman reippaan liikunnan ja vähäisemmän paikoillaanolon olevan yhteydessä matalampaan insuliiniresistenssiin riippumatta kestävyyskunnosta ja kehon rasvapitoisuudesta. Runsaampi liikunta ja vähäisempi paikoillaanolo suojasivat myös ylipainoisia lapsia insuliiniresistenssin kehittymiseltä.

– Tulostemme keskeinen sanoma on se, että liikunnan lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen ovat keskeisiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä lapsuudesta alkaen. Ne näyttäisivät olevan erityisen tärkeitä ylipainoisille lapsille, toteaa Haapala.

Tutkimuksessa kestävyyskuntoa mitattiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja kehon koostumusta DXA-laitteella. Liikunta-aktiivisuutta ja paikoillaanoloa mitattiin yhdistetyllä syke- ja liikemittarilla. Insuliiniresistenssiä arvioitiin verinäytteistä mitattujen verenglukoosi- ja insuliinipitoisuuden avulla.

Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen perustuvat tulokset julkaistiin Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä. Tutkimukseen osallistui tutkijoita Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoista, Norjan liikuntatieteellisestä yliopistosta sekä brittiläisistä Cambridgen ja Exeterin yliopistoista.