Päivystävä lääkäri joutuu hyvin harvoin elvyttämään lapsia.

Kun tilanne tulee eteen, edellisestä kerrasta voi olla vuosia tai kokemus voi olla jopa aivan uusi. Paineet ovat kovat.

Niitä lieventääkseen viisi lääkäriä ja viisi sairaanhoitajaa Tays Acutasta ovat kokoontuneet talvisena harmaana aamuna Kaupin kampuksen Taitokeskukseen. Lääkäreistä neljä erikoistuu akuuttilääketieteeseen ja yksi yleislääketieteeseen.

Ryhmän on tarkoitus harjoitella simulaation avulla yhteispeliä lapsen elvyttämisessä.

Elokuussa avattu Taitokeskus on siihen erityisen hyvä paikka. Tuhannen neliön tilassa on terveydenhuollon simuloinnin tarpeisiin seitsemän erilaista osastoa ja kymmenen taitohuonetta.

Nyt ollaan pediatrian ja synnytysten simulaatiohuoneessa. Motorisoitu simulaationukke makailee vielä mustikka-puolukkabodyssaan sairaalapedillä seinän vierellä. Se vaikuttaa alle vuoden ikäiseltä.

Osallistujat maistelevat Orionin tarjoamaa aamukahvia ja keräävät puhtia koitokseen.

He eivät välttämättä tunne toisiaan, mutta eri ammattiryhmien tutustuminen onkin yksi Taitokeskuksen ja simulaation tavoitteista.

Simulaation ohjaavat Taitokeskuksen toiminnanjohtaja, pediatri Nina Hutri-Kähönen ja anestesialääkäri Jenni Vieri. He virittelevät tilaa kuntoon yhdessä koneenkäyttäjän, Taitokeskuksen koulutuskoordinaattorin Irene Hynnisen kanssa.

Hutri-Kähösellä on tapana näissä tilanteissa rohkaista opiskelijoita sanomalla, että simuloinnin avulla he hoitavat jos ei nyt ensimmäistä potilastaan niin ainakin kolme-neljäsosaa potilasta.

– Vähän kuin Harry Potterissa.

Ei riitä, että lasta katsoo

Simulaatio alkaa luennolla siitä, mitä eroa on lapsen ja aikuisen elvyttämisessä.

– Lapsella on voimakkaampi reaktio suojata ilmateitä ja äänihuulet ovat korkealla, joskus vaikeasti saavutettavissa, Vieri kertoo intuboinnin haasteista.

Ryhmä seisoo kaaressa nuken ympärillä.

Käy ilmi, että lastenlääkärit intuboivat suun sijasta nenän kautta eivätkä käytä kuffillisia intubaatioputkia.

– Haluamme olla vähän erilaisia, Hutri-Kähönen vitsailee.

Vieri kertoo vinkin, miten voi valita oikean äänihuulimaskin tai kurkunpäämaskin (laryngea mask airway, LMA).

– Potilaan korvalehti! Sen kokoinen maski on oikea.

Hutri-Kähönen riisuu vauvanukkea ja puhuu verenkierron arvioinnista.

– Ei riitä, että lasta katsoo. Häntä pitää koskea. Et pysty sanomaan mitään lämpörajoista riisumatta lasta hetkeksi.

Opiskelijat kuuntelevat vakavina kädet puuskassa.

Pikkuisilla syke on luonnostaan aikuista korkeampi.

– Jos tämän ikäisen syke on 250–350, kyseessä on rytmihäiriö. Entä jos se on 70? Hutri-Kähönen kysyy.

Huolestuisin, arvelee erikoistuva lääkäri Konsta Pohjola.

– Huonokuntoisella pikkuisella 60:n syke on jo elvytysindikaatio, Hutri-Kähönen sanoo.

Simulaatiovauvan peti heiluu. Erikoistuva lääkäri Sini Sievänen panee sänkyyn jarrut päälle. Se on tarpeen, sillä seuraavaksi treenataan rintalastan painelua.

– Rytmin kuuluu olla yllättävän nopea, Hutri-Kähönen sanoo ja antaa jalalla tahtia.

Ohjaaja säätää simulaatiota ottamalla roolin

Useilla sairaanhoitopiireillä on simulaatiokeskuksia tai -huoneita, ja uusia on suunnitteilla.

Taitokeskus on tiloista kuitenkin suurin ja ainoa, jolla on kolme omistajaa: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Simulaation opetusmenetelmiä on erilaisia. Osa kouluttajista pysäyttää pelin halutessaan korjata sen kurssia.

Hutri-Kähönen ei tee niin. Tarpeen vaatiessa hän helpottaa tai vaikeuttaa simulaatiota eksymällä paikalle roolihenkilönä, esimerkiksi kotimatkalla olevana lääkärinä.

Jotkut kouluttajat antavat simulaatioon ennakkotehtäviä. Hutri-Kähönen välttää niitä, koska tosielämässäkin lääkäri joutuu tekemään erotusdiagnoosin itsenäisesti.

Yksi asia on Taitokeskuksen simulaatioissa ehdoton: potilas ei koskaan kuole – ellei siitä ole erikseen sovittu.

Taktiikan vaihdos tuo tuloksen

Taitokeskuksessa on päässyt käyntiin päivän ensimmäinen lapsen elvytys -simulaatio.

On kesäkuu. Ollaan Ahvenanmaalla. Jenni Vieri ja Taysin Ensiapu Acutan apulaisylilääkäri Satu-Liisa Pauniaho esittävät punaisissa liiveissään ambulanssihenkilökuntaa.

He tuovat päivystykseen yhdentoista kuukauden ikäisen tytön, joka oli löytynyt uima-altaasta vatsallaan.

Lapsi oli ollut eloton arviolta vartin. Vanhemmat olivat elvyttäneet häntä viisi minuuttia ja ensihoitajat samoin.

Valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut Sini Sievänen ottaa heti ohjat käsiinsä. Miltä saturaatio näyttää? hän kysyy.

– Matalalta, sairaanhoitaja Päivi Pekkala sanoo.

Sievänen kiinnittää intubointiputkea ja jakaa tehtäviä. Hän siirtää rintakehän paineluvuoron sisätautilääkäri Outi Koskiselta Pekkalalle.

– Otetaan rytmintarkistus. Saatiinko suoniyhteys?

Ei saatu, joten Sievänen pyytää panemaan potilaalle intraosseaalineulan.

Outi tutkii intraosseaaliporaa. Laite ei ole hänelle tuttu. Vieri tuo avuksi nuken irtojalan, sillä potilaan ympärillä on tungosta.

Pekkala painelee nuken rintakehää rivakasti selkätatuointi heiluen.

Simulaatiovauvaan ei kuitenkaan saada eloa. Sini vaihtaa taktiikkaa. Hän pyytää hoitajilta adrenaliinia.

Lopulta monitori kertoo ilouutisen. Lapsi on elvytetty.

Mitä tapahtui simulaation purkutilanteessa? Lue koko uutinen Mediuutisten Summa-verkkopalvelusta.

Lehden tilaajalle palvelu on maksuton. Lukuoikeuden saat kätevästi lehden tilaajanumeron avulla.