Luonnos hallituksen esitykseksi koskien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisen käsittelyn muutoksia on parhaillaan lausuntokierroksella. Esitysluonnos toisi muutoksia kansalaisten tietojen sähköiseen tallentamiseen ja luovuttamiseen.

Nykyisin terveydenhuollossa käytetään jo valtakunnallisia sähköisiä Kanta-palveluita, joihin on koottu muun muassa tietoja lääkärikäynneistä, diagnooseista, laboratoriotutkimuksista ja määrätyistä resepteistä.

Lakimuutoksen myötä myös sosiaalihuoltoa, kuten lastensuojelua ja päihdepalveluiden käyttöä, koskevat asiakastiedot kirjattaisiin Kanta-palveluun.

Samalla luovuttaisiin nykyisin terveydenhuollossa käytössä olevasta potilaan laajasta suostumuksesta.

– Jatkossa tietojen luovutus perustuisi lainsäädäntöön eli tiedot liikkuisivat ilman mitään erillistä suostumusta, kertoo erityisasiantuntija Anna Kärkkäinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Suomalaisten terveydenhuollon käyntejä ja jatkossa myös sosiaalihuoltoa koskevat tiedot olisivat automaattisesti eri palveluntuottajien ammattilaisten käytettävissä Kanta-palvelussa. Ilman asiakas- tai hoitosuhdetta tietoja ei saisi katsella.

Vaikka laajaa suostumusta ei jatkossa kysyttäisi asiakkaalta, asiakas voisi halutessaan kieltää erillisellä ilmoituksella tietojensa luovutuksen sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterinpitäjien välillä.

Kärkkäisen mukaan tietojen luovuttaminen kielletään sähköisessä Omakanta-palvelussa. Asiakas voi kieltää ilmoituksella kaikkien tietojen luovuttamisen tai sen, ettei jokin tietty palvelunantaja saisi käyttöönsä häntä koskevia tietoja. Lisäksi yksittäisen käynnin tai hoitojakson tietojen luovuttamisen voisi kieltää.

Omakanta-palvelun lisäksi tietojen luovuttamisen muille toimijoille voi kieltää vastaanottokäynnin yhteydessä. Asiaa ei erikseen kysytä, vaan asiakkaan tulee itse ottaa tietojen luovuttamisen kieltäminen puheeksi asiakaskäynnillä. Palvelunantajien tulee kuitenkin informoida asiakkaita kieltomahdollisuudesta.

Kärkkäisen mukaan tietojen luovuttamisen kieltoa voi pyytää terveydenhuollosta jälkeenpäinkin. Olennaista on, että asiakkaan henkilöllisyys täytyy pystyä tunnistamaan kieltoa tehdessä.

– Jos tunnistamisen pystyy puhelimessa tekemään, varmaan hoituu niinkin, Kärkkäinen sanoo.

Kärkkäisen mukaan terveydenhuollon toimijoiden tulee myös opastaa asiakkaita kiellon tekemisessä, jos asiakas ei itse sitä osaa tehdä.

Laajasta suostumuksesta luopumisen tavoitteena on sujuvoittaa tietojen liikkumista eri toimijoiden välillä.

– Jos henkilö vaikkapa matkustaa toiselle paikkakunnalle ja tarvitsee siellä terveydenhuoltoa, tiedot ovat siellä saatavilla. Tai jos käyttää työterveyshoitoa, joskus julkista terveydenhoitoa ja joskus yksityistä, niin tiedot ovat näissä kaikissa saatavilla, Kärkkäinen kuvailee.

Lausuntokierroksella oleva lakimuutos mahdollistaisi myös sen, että kansalaiset voisivat tallentaa omia hyvinvointitietojaan ja hyvinvointisovellusten tuottamia tietoja Omakantaan. Nämä tiedot olisivat ammattihenkilön käytettävissä ja hyödynnettävissä, mutta se edellyttäisi asiakkaan suostumusta.

– Eri sovellusten avulla tarkoitus on tukea ihmisten vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan, Kärkkäinen kertoo.

Kärkkäinen toteaa, että sote-palveluiden tuottajilla on todennäköisesti omat intressinsä kehittää tällaisia sovelluksia. Muidenkin kaupallisten hyvinvointisovellusten tietoja voisi jatkossa liittää Omakantaan ja jakaa näitä tietoja halutessaan terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten käyttöön.

Kärkkäisen mukaan sovellusten käyttöönoton vaiheessa määritellään, missä tarkoituksessa toimijat saavat hyödyntää sovelluksen tuottamia hyvinvointitietoja. Hänen mukaansa toimijat eivät esimerkiksi saisi käyttää tietoja kohdennettuun markkinointiin ilman asiakkaan suostumusta.

Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen on käynyt läpi esitysluonnoksen. Hän näkee siinä haasteita tietosuojan näkökulmasta.

Voutilaisesta sääntely on vaikeaselkoista, käsitteet ovat sekavia, eikä sääntelyn perusteella oikein voida todeta, missä kaikkialla potilas- ja asiakastietoja säilytetään.

– Lakiehdotusluonnoksen perusteella vaikuttaa siltä, että näitä säilytetään Kanta-arkistopalvelussa, mutta ehdotuksessa viitataan myös muuhun säilyttämiseen muun muassa sosiaalihuollon henkilörekisterissä.

Professorin mukaan nyt tilanne on, että potilastiedot arkistoidaan Kantaan, mutta edelleen suurin osa terveydenhuollon palvelunantajista säilyttää potilastietoja myös omilla palvelimillaan. Tästä aiheutuu Voutilaisen mukaan riski siitä, että tietojen eheydessä on ongelmia.

Tietosuojan näkökulmasta ongelmallisina näyttäytyvät Voutilaisesta myös ehdotukset koskien sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen vaihtoa.

Voutilainen katsoo, ettei suostumuksen kohdetta ole rajattu riittävästi esitysluonnoksessa.

– Kanta-arkistopalvelu on ilmeisesti ajateltu ohituskaistaksi sosiaalihuollolle pääsyyn asiakkaan potilastietoihin, koska varsinainen tiedonsaantia oikeuttava säännös asiakaslaissa rajoittaa sosiaalihuollon tiedonsaantia potilastiedoista olennaisesti.

Nykyisin laissa sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantia on rajoitettu siten, että ammattihenkilön on arvioitava, miltä osin potilaan terveydenhuollon tiedoissa on sellaisia tietoja, jotka ovat olennaisia ja välttämättömiä sosiaalihuollon asiakassuhteen hoitamisen kannalta. Tällaista rajausta ei ole nyt STM:n virkamiestyönä laatimassa luonnoksessa.

Voutilaisen näkemyksen mukaan suostumuksen edellytyksiä on tarkennettava vielä olennaisesti sekä tiedonsaantia rajoitettava.

– Tiedonsaantioikeudet ja niiden toteuttaminen ei voi tarkoittaa rajoittamatonta pääsyä potilas- tai asiakaskertomuksen tietoihin sosiaali- ja terveydenhuollon välillä, professori katsoo.

Voutilaisen mukaan suostumukseen liittyy tietosuojaongelmia siitäkin syystä, että EU:n tietosuoja-asetuksessa on säädetty varsin yksityiskohtaisesti suostumuksen edellytykset.

Tietosuoja-asetuksen mukaan suostumuksen on oltava vapaaehtoinen, yksilöity, tietoinen ja yksiselitteinen tahdonilmaus. Lisäksi suostumus on pyydettävä ymmärrettävällä tavalla.

Voutilainen huomauttaa, että ilman kirjallisen suostumuksen vaatimusta voi jää epäselväksi ja jälkikäteen ei ole välttämättä osoitettavissa, miten suostumus on asiakkaalta tai potilaalta pyydetty.

– Tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjällä on osoitusvelvollisuus juridisesti pätevän suostumuksen hankkimisesta. Käytäntö on myös osoittanut, etteivät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt itsekään oikein ymmärrä suostumuksien sisältöä ja merkitystä.

Tietosuojan näkökulmasta Voutilainen näkee ongelmallisena lisäksi sen, että Kanta on arkistopalvelu. Tietosuoja-asetuksen mukaan arkistoinnin tulisi jatkossa liittyä muun muassa myöhemmin tehtävää tutkimuskäyttöä tai kansallista kulttuuriperinnön säilyttämistä varten.

– Nähdäkseni tästäkin näkökulmasta ehdotusta on syytä vielä tarkentaa, professori toteaa.

Lausuntokierroksella oleva esitysluonnos perustuu edellisen hallituksen aikana annettuun esitykseen, joka raukesi. Luonnoksessa on huomioitu perustuslakivaliokunnan aiempaan hallituksen esitykseen edellyttämät muutokset.

Esitysluonnos on lausuntokierroksella 17.1.2020 asti. Kärkkäisen mukaan tavoitteena on, että lakimuutokset astuisivat voimaan mahdollisimman pian, mutta joka tapauksessa ensi vuonna.