Kenen mielestä hiv-yhdistelmälääkehoidot mullistivat sairauden hoidon?

Vastauksena Hilan ylilääkäri Annikka Kalliokosken kysymykseen salillinen ihmisiä nostaa kätensä ylös.

1990-luvun puolivälissä kehitetyt yhdistelmähoidot romahduttivat hiv-kuolleisuuden. Kalliokoski on yleisönsä kanssa samaa mieltä; kyse oli selvästi lääkeinnovaatiosta.

– Lääkeinnovaatio tuo lisäarvoa potilaalle terveyshyötynä, joko lääkehoidon parantuneen tehon tai turvallisuuden myötä, Kalliokoski sanoo Mediuutisten järjestämässä Suomi terveystarkastuksessa -tapahtumassa.

Nykypäivänä lääkeinnovaatioiden käyttöönottoon liittyy merkittäviä haasteita.

Uudet markkinoille tulevat lääkkeet ovat yleensä poikkeuksetta edeltäjiään kalliimpia. Oma lukunsa hintavuudessa on vielä harvinaisten sairauksien hoitoon kehitetyt lääkkeet.

Viime aikoina keskustelua onkin herättänyt se, missä on yhteiskunnan kipukynnys lääkekuluissa. Lääkekorvausjärjestelmän tarkoitus on, että potilas voisi hankkia tarvitsemansa avohoidon lääkkeet kohtuullisin kustannuksin. Lääkemenoja tai ainakin niiden kasvua halutaan kuitenkin hillitä.

– Kyse on poliittisesta päätöksenteosta, kuinka paljon yhteiskunnan varoja halutaan lääkekorvauksiin suunnata, Kalliokoski muistuttaa.

Jotta lääkeinnovaatioita kuitenkin saataisiin Suomessa käyttöön, on maassa otettu käyttöön ehdollisen korvattavuuden sopimukset.

Uudet lääkkeet tulevan markkinoille yhä useammin nopeutetulla myyntilupamenettelyllä, jolloin näyttö hoidollisesta arvosta ja kustannusvaikuttavuudesta on rajallisempi.

Mikäli uuden lääkkeen kohdalla on vielä epävarmuutta näihin liittyen, Hila ja lääkeyritykset voivat miettiä ehdollista korvattavuutta, jossa uusi lääke saa useimmiten rajoitetun peruskorvattavuuden määräajaksi. Käyttöönoton taloudellista riskiä jaetaan sopijaosapuolten kesken.

Kyse on pilottilainsäädännöstä, joka on voimassa vuoden 2019 loppuun saakka.

– Toistaiseksi ehdollisen korvattavuuden sopimuksia on solmittu 12, Kalliokoski kertoo.

Myös itse lääkekorvausjärjestelmää halutaan kehittää.

– Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on sairausperusteinen. Se soveltuu kansansairauksien lääkehoitoihin, professori Heikki Ruskoaho luonnehtii.

Järjestelmä perustuu 1960-luvun lainsäädäntöön, joten muuttuvat toimintaympäristö ja rajapinnat, kuten sote-uudistus ja uudistuva myyntilupamenettely, aiheuttavat kehittämispaineita.

Ruskoaho selvitti lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Tarkoituksena on varmistaa, että potilailla on yhdenvertainen mahdollisuus vaikuttavaan, turvalliseen ja kohtuuhintaiseen innovatiiviseenkin lääkehoitoon.

Ruskoaho pitää tärkeänä, että korvausjärjestelmä pysyisi kehittyvien lääkehoitojen perässä. Uusilla lääkkeillä on yleensä tiukasti rajattu käyttöaihe, ja ne kohdistetaan yhä pienemmille potilasryhmille tai harvinaissairauksien hoitoon. Toisaalta jo tunnetuille lääkeaineille saattaa löytyä uusia käyttöaiheita, mutta mikäli korvattavuutta uudelle käyttöaiheelle ei ole, lääke jää käyttämättä.

– Korvattavuuden edellytyksiä pitäisi muuttaa ja ajantasaistaa muuttuvan lääkehoidon ja hyvän hoitokäytännön mukaisiksi.

Ruskohon keskeinen kehitysehdotus liittyy lääkehoidon hoidollisen arvon ja kustannusvaikuttavuuden arviointiin. Se tulisi Ruskoahon mukaan tehdä kattavasti kansallisella tasolla kaikille lääkkeille.

– Arviointitoiminta on tällä hetkellä pirstaleista eivätkä käytännöt ole yhtenäisiä. Sekä avoterveydenhuollon lääkkeitä että sairaalalääkkeitä pitäisi arvioida samassa organisaatiossa.

Ehdollisen korvattavuuden mallin Ruskoaho vakinaistaisi. Hän näkisi mallin sopivan käytettäväksi myös sairaaloissa erityisen kalliiden lääkkeiden hallittuun käyttöönottoon.

Mediuutisten Suomi terveystarkastuksessa -tapahtuma järjestettiin Porissa 18.7. Tapahtuman kumppaneita olivat AstraZeneca, Janssen, Kanta-palvelut, MSD, Roche, Sanofi ja Tays.

Professori Heikki Ruskoaho. Harri Virta