Helsingin, Kööpenhaminan ja Rochesterin yliopistojen tutkijoiden uusi tutkimus antaa viitettä siitä, että aivojen glymfaattisen eli huuhtelujärjestelmän avulla voitaisiin lisätä suoraan aivo-selkäydinnesteeseen annettavien lääkkeiden pääsyä vaikutuskohteeseensa aivokudokseen.

Veri-aivoeste rajoittaa tehokkaasti keskushermoston sairauksien hoidossa käytettyjen lääkkeiden pääsyä aivoihin ja selkäytimeen. Esimerkiksi kipulääkkeitä tai sytostaatteja annetaan usein suoraan aivo-selkäydinnesteeseen. Joissain neurologisissa sairauksissa aivo-selkäydinnesteeseen annettava biologinen lääke on ainoa hoitokeino.

Tällaisia intratekaalisesti annettavia uusia lääkkeitä on myös kehitteillä useaan keskushermostosairauteen.

– Lääkkeiden siirtymisen aivo-selkäydinnesteestä aivokudokseen on ajateltu tapahtuvan yleensä hyvin hitaasti, pelkän diffuusion avulla, minkä on arveltu rajoittavan huomattavasti lääkkeiden pääsyä syviin aivorakenteisiin. Glymfaattinen järjestelmä ja aivo-selkäydinnesteen konvektiivinen virtaus aivoihin voisi toimia ohituskaistana lääkkeiden toimitukselle, sanoo dosentti, kliinisen farmakologian erikoislääkäri Tuomas Lilius tiedotteessa.

Aivojen glymfaattinen järjestelmä puhdistaa aivokudosta sinne kertyvistä aineenvaihdunnan kuona-aineista päästämällä aivo-selkäydinnesteen eli likvorin virtaamaan aivokudoksen läpi. Nesteen virtaus on voimakkaimmillaan syvän, hidasaaltoisen NREM-unen aikana.

NREM-unta muistuttava tila ja siten tehokas glymfaattinen virtaus on mahdollista saada aikaan myös käyttämällä tiettyjä anestesia-aineita. Aiemman tutkimuksen perusteella esimerkiksi tehohoitorauhoitteena käytetty, alfa2-adrenergisten agonistien ryhmään kuuluva deksmedetomidiini saa aikaan NREM-unen kaltaisen tilan.

Niinpä tutkijat halusivat selvittää, voisiko deksmedetomidiinin käyttäminen oheishoitona lisätä aivo-selkäydinnesteeseen annettujen lääkkeiden pääsyä aivoihin.

– Koe-eläinmallissa tehdyssä tutkimuksessa havaitsimme, että näin todella tapahtui. Lääkkeen leviämistä tehostava vaikutus näkyi käyttäessämme sekä pienmolekylaarisia lääkkeitä, kuten opioideja, että biologista lääkettä, beeta-amyloidi-vasta-ainetta.

Tutkijat arvioivat, että alfa2-adrenergisten agonistien ryhmään kuuluvien lääkkeiden avulla on kenties mahdollista manipuloida aivojen glymfaattista järjestelmää siten, että se tehostaa aivo-selkäydinnesteeseen annettavien lääkkeiden pääsyä aivokudokseen.

– Tällä voi olla kliinistä merkitystä, kun kehitetään tehokkaampia intratekaalisia lääkehoitoja, Lilius sanoo.