Suomessa tehdään keskimäärin 9 500 raskaudenkeskeytystä vuosittain. Nyt uusi väitöstutkimus on tuonut lisätietoa lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen vaikutuksista seuraavan raskauden kulkuun ja myöhempään hedelmällisyyteen.

Vaikka raskaudenkeskeytys on yleisin gynekologinen toimenpide, tutkimusnäyttöä etenkin lääkkeellisen menetelmän vaikutuksista lisääntymisterveyteen on tähän asti ollut suhteellisen vähän. Lääkkeellinen menetelmä on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana lähes syrjäyttänyt kirurgisen raskaudenkeskeytysmenetelmän.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Jaana Männistön väitöstutkimuksen perusteella yksi lääkkeellinen raskaudenkeskeytys ei lisää haittatapahtumien riskiä seuraavassa synnytyksessä.

Tieto on tärkeä, sillä suurin osa keskeytykseen hakeutuvista naisista on nuoria. Huomattava osa heistä suunnittelee raskautta myöhemmässä elämänvaiheessa.

Männistön väitöstutkimus on laaja valtakunnallinen rekisteripohjainen tutkimus. Männistö tarkasteli tutkimuksessaan, millainen riski uudessa raskaudessa on ennenaikaisen synnytyksen, vastasyntyneen matalan syntymäpainon, pienikokoisena syntyneen lapsen ja istukkaongelmien suhteen lääkkeellisen ja kirurgisen keskeytyksen jälkeen.

Männistö ei havainnut kahden menetelmän välillä eroja riskin suhteen, kun keskeytys oli tehty ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana.

Myöskään ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen lääkkeellisen keskeytyksen välillä ei havaittu eroja kyseisissä haittatapahtumissa.

Uuden raskauden kulkuun saattaa kuitenkin vaikuttaa se, kuinka pitkä aika raskaudenkeskeytyksen ja seuraavan raskauden välille jäi.

Ennenaikaisen synnytyksen riski lisääntyi hieman naisilla, joilla keskeytyksen ja seuraavan raskauden välinen aika oli alle 6 kuukautta verrattuna naisiin, jolla raskauksien välinen aika oli 18–23 kuukautta.

Väitöstutkimuksen perusteella siis hyvin ajoitettu seuraava raskaus keskeytyksen jälkeen voi vähentää ennenaikaisen synnytyksen riskiä, vaikka ennenaikaisia synnytyksiä pystytäänkin harvoin estämään.

Raskaudenkeskeytyksellä ei myöskään näytä olevan vaikutusta naisen myöhempään hedelmällisyyteen.

Keskeytykseen liittyvillä tekijöillä, kuten keskeytysmenetelmällä, komplikaatioilla ja raskausviikoilla keskeytyshetkellä, ei väitöstutkimuksen mukaan ole yhteyttä myöhempään koeputkihedelmöityshoitojen tarpeeseen.

Ennemmin koeputkihedelmöityshoitojen tarve keskeytyksen jälkeen liittyy nainen yleiseen hedelmällisyyteen, eli korkeampi ikä ja pienempi raskauksien määrä keskeytyshetkellä vaikuttivat asiaan.

Jaana Männistö väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 3.11.2017 Oulun yliopistossa.