Uusi lääkekokeilu tehosi tutkimuksessa aggressiiviseen aivosyöpään.

Turun yliopiston väitöstutkimuksessa kokeiltiin aivosyövän soluihin, eli glioblastoomasoluihin, ensimmäistä kertaa kokeellista lääkitystä, joka aktivoi syöpäsolujen jarrumekanismina toimivan PP2A-kompleksin.

Proteiinifosfataasi 2A (PP2A) on kasvunestäjäproteiini, jonka toiminnan on havaittu olevan häiriintynyt useissa syöpätyypeissä.

PP2A-kasvunestäjäproteiinin aktivointi lääkkeillä osoittautui tutkimuksessa tehokkaaksi hoidoksi.

”Lääke on erinomainen juuri aivosyöpien hoitoon, sillä se läpäisee helposti veri-aivoesteen, joka estää monien lääkkeiden pääsyn aivoihin”,väitöskirjatutkija Joni Merisaari kertoo tiedotteessa.

Tutkimus. Väitöskirjatutkija Joni Merisaari. Kuva: Handout Turun yliopisto.

Glioblastooma on yleisin aivosyöpätyyppi ja samalla tappavin. Suomessa niitä todetaan vuosittain noin 150–200.

Keskimääräinen elinikä diagnoosista on vain yhdestä kahteen vuoteen.

Glioblastooman vaarallisuus perustuu useaan tekijään, kuten sairauden läpitunkevaan kasvuun, luontaiseen kykyyn vastustaa hoitoja ja kasvaimen sisäiseen heterogeenisyyteen. Se tarkoittaa, että yhden glioblastooman sisällä on useita erilaisia syöpäsolupopulaatioita.

”Vaikka glioblastooman tutkimus on ollut hyvin intensiivistä muutaman vuosikymmenen ajan, ei potilaille ole tästä huolimatta tullut uusia hoitoja, jotka pidentäisivät elinajanodotetta”, Merisaari kertoo.

Lisäksi Merisaari osoitti PP2A:n aktivoinnin nostavan muiden lääkkeiden tehoa. Hän tarkasteli kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa, joka kohdentui useaan syövän kannalta tärkeään soluviestinnän reittiin.

”Yhdistelmähoitojen hyötynä on tehon lisäksi mahdollisten sivuvaikutusten vähentyminen, kun yksittäisiä lääkkeitä ei tarvitse käyttää niin suurta määrää. Näiden kokeellisten tulosten vieminen potilashoitoon tulee kestämään vuosia, mutta kuten perustutkimuksen luonteeseen kuuluu, ne mahdollisesti luovat teoreettisen pohjan täysin uudenlaisille glioblastooman hoidoille”, Merisaari sanoo.

Merisaari löysi tutkimuksessaan myös uuden tavan käyttää nanopartikkeleita, eli nanokokoisia synteettisiä kuulia, glioblastooman hoidossa. Normaalisti nanopartikkeleita on käytetty kuljettamaan lääkkeitä tai niiden avulla on kohdennettu lääkehoitoja syöpäsoluja vastaan.

Yleensä nanopartikkelit on kehitetty niin, että ne itsessään eivät aiheuta soluissa reaktioita. Tutkimuksessa kuitenkin yllättäen havaittiin, että glioblastooman kantasolut kuolivat, kun niille annettiin tyhjiä nanopartikkeleita, joissa oli tietynkaltainen pinnoitus, mutta ei lääkettä sisällä.

Tyhjät nanopartikkelit aiheuttivat sen, että lysosomit, eli aineita hajottavat soluelimet, turposivat ja glioblastooman kantasolut lopulta hajosivat. Tätä ei havaittu muissa soluissa. Lysosomit sisältävät soluille haitallisia molekyylejä, ja päästessään vapaasti solun sisälle aiheuttavat usein solukuoleman.

”Glioblastooman kantasolut ovat hyvin vastustuskykyisiä tämänhetkisiä hoitoja kohtaan. Tästä syystä on hyvin tärkeätä pyrkiä löytämään niistä uusia mahdollisia heikkouksia”, Merisaari huomauttaa.

Tutkimusta rahoittivat Jane ja Aatos Erkon Säätiö, Syöpäsäätiö sekä Sigrid Juseliuksen Säätiö. Merisaari esittää väitöskirjansa ”Cellular Vulnerabilities of Glioblastoma” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.10.2021.