Australialaisen Murdoch Children’s Research Institute -tutkimuskeskuksen (MCRI) johtamassa tutkimuksessa on tunnistettu kolme selkeää merkkiä, jotka ennakoivat normaalipainoisen lapsen nuoruusiän ylipainoa tai liikalihavuutta.

Tähän saakka kaikista suurimpaan riskiryhmään kuuluville lapsille on ollut vaikeaa kohdentaa interventioita. Lääkärit eivät ole yksinkertaisesti pystyneet ennustamaan, ketkä lapsista tulevat olemaan ylipainoisia teini-iässä.

Seuraukset tästä voivat olla vakavia, sillä lapsuuden ylipaino ennustaa ennenaikaista kuolemaa ja on osasyyllinen sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja syövän kehittymiseen.

Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan sekä lapsen että äidin painoindeksi (BMI) ja myös äidin koulutustaso ennustavat 6–7 ikävuodesta eteenpäin paino-ongelmien kehittymistä nuoruusikään mennessä.

Yhden yksikön suurempi painoindeksi ikävuosien 6–7 aikana kolminkertaisti paino-ongelmien todennäköisyyden 14–15-vuotiaana.

Jos taas äidin painoindeksi oli 5 yksikköä suurempi lapsen ollessa 6–7-vuotias, todennäköisyys lapsen paino-ongelmiin 14–15-vuotiaana kaksinkertaistui.

Korkeakoulututkinnon suorittaneen äidin lapsella oli pienempi todennäköisyys ylipainoisuuteen tai liikalihavuuteen varhaislapsuudessa ja suurempi todennäköisyys ylipaino-ongelmien selättämiseen nuoruusikään mennessä.

Tutkimuksen kirjoittajiin kuuluva tohtori Kate Lycett MCRI:stä kertoo tiedotteessa, että kolmen tekijän tunnistaminen voi auttaa lääkäreitä ennustamaan noin 70 prosentin tarkkuudella sen, keille lapsista kehittyy ylipainoa ja ketkä selättävät sen.

– Painoindeksi on objektiivinen mittayksikkö, joka heijastelee ruokavaliota ja fyysistä aktiivisuutta ilman niiden arvioimiseen tavallisella lääkärikäynnillä liittyviä haasteita, kuten potilaan omia mielipiteitä.

Tutkimuksen pääkirjoittajana toimineen Turun yliopiston sisätautiopin professori Markus Juonalan mukaan lasten terveydenhuollossa toimivilla lääkäreillä tulisi olla helposti saatavilla yksinkertainen riskiasteikko, joka voisi auttaa hoidon ja sairauksien ehkäisyn kohdentamisessa.

– Näiden kolmen helposti määriteltävän riskitekijän yhdistäminen voisi auttaa lääkäreitä tekemään päätöksiä ja kohdistamaan avun nuoruusiän ylipainon suurimmalle riskiryhmälle, Juonala sanoo.

– Huolimatta siitä, että turhaa terveydenhuollon resurssien tuhlaamista on pyritty välttämään enenevissä määrin, liian vähän huomiota on annettu hyödyille, jotka saadaan, kun hoidon painopistettä siirretään pois potilaista, jotka eivät todennäköisesti tarvitse lääkärin interventioita ylipainonsa selättämiseen.