Kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset lääkärit kokevat velvollisuudekseen yrittää saada tupakoiva potilas lopettamaan, mutta käytännössä tämä harvoin toteutuu.

Yleisimmät esteet olivat aikapula ja puutteelliset hoitopolut.

Tämä käy ilmi maa- ja metsätaloustieteiden maisteri (väit.) Jaana Kedon yleislääketieteen alaan kuuluvasta väitöksestä.

Tutkimukseen osallistuneista lääkäreistä neljä viidesosaa kannatti lisäresurssien ohjaamista tupakoinnin lopettamispalveluihin.

Alle kolmanneksen mielestä tupakasta vieroitus toteutui edes jokseenkin hyvin suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.

Keto tutki väitöksessään tupakointihistorian ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden sekä perusterveydenhuollon käytön yhteyttä Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa 46 vuoden iässä. Tutkimuksessa selvitttiin myös suomalaisten lääkärien tupakkaan liittyviä asenteita ja toimintaa.

Väitöstutkimuksessa suomalaisten 46-vuotiaiden tupakoijien riski saada vakava sydän- tai verisuonitapahtuma seuraavan kymmenen vuoden kuluessa oli keskimäärin kaksi kertaa suurempi kuin heillä, jotka joko eivät olleet koskaan tupakoineet tai jotka olivat aiemmin tupakoineet, mutta lopettaneet vähintään kuukausi sitten.

Tupakoivan kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski realisoituu tyypillisesti myöhemmällä iällä. Tutkimuksessa seuratut tupakoijat käyttivät kuitenkin tupakoimattomia enemmän perusterveydenhuollon palveluita jo alle viisikymppisinä. Käytännössä ero muodostui lisääntyneistä käynneistä terveyskeskus- ja työterveyslääkärin vastaanotolla.

Tutkimukseen osallistui 1 141 suomalaista lääkäriä.