Lääkärin peruskoulutus on Helsingin yliopistossa yhä vähintään tuplasti kalliimpaa kuin muissa yliopistoissa, osoittaa opetus- ja kulttuuriministeriön laskukaava.

Helsingissä koulutus maksaa noin 180 000 euroa, kun esimerkiksi Turussa hintaa tulee dekaani Tapani Rönnemaa n mukaan noin 80 000–90 000 euroa.

– Meidän koulutuksemme on halvimmasta päästä. Peruskoulutuksen hintaa on kuitenkin vaikea laskea, koska samat opettajat opettavat muitakin kuin perusopiskelijoita ja myös hammaslääketieteen ja biotieteiden perusopiskelijoita, Rönnemaa sanoo.

Samaa mieltä on myös Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Kari Majamaa.

– Ei ole olemassa yhteneviä laskutapoja siitä, mitä kustannuksia kohdennetaan peruskoulutukseen. Jos kysyy viideltä, saa viisi eri vastausta, Majamaa sanoo. -

Oulussa koulutus maksaa nyt noin 114 000 euroa, joka on samaa luokkaa kuin opetusministeriön vuonna 2009 tekemässä vertailussa.

– Hintaa on äärimmäisen vaikea laskea, koska tutkimuksen ja opetuksen rahat kulkevat saman laarin kautta. Tulorahoituksen jakautumiskaavaa käyttämällä päästään kuitenkin suurin piirtein tuohon lukuun, Majamaa sanoo.

Helsinki johtaa julkaisuissa

Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Risto Renkosen mukaan suuri hintaero Helsingin ja muiden tiedekuntien välillä johtuu siitä, että Helsingin tiedekunnassa on henkilökuntaa kaksi kertaa muita tiedekuntia enemmän.

– Ministeriön kalkulaatio perustuu siihen, että se jakaa koko henkilökunnan palkkasumman opiskelijoiden määrällä. Kuitenkin henkilökuntamme opettaa ja tekee paljon enemmän tutkimusta kuin muut tiedekunnat, Renkonen sanoo.

Renkosen mukaan lääkärikoulutuksen todellinen hinta voidaan laskea siitä, kuinka monta tuntia opetusta kandidaatit saavat koulutuksensa aikana.

– Tässä ei ole eroa tiedekuntien välillä. Pitää myös muistaa, että kukin tiedekunta kouluttaa 20 prosenttia kandidaateista, mutta me koulutamme 40 prosenttia erikoislääkäreistä.

Lisäksi ainoastaan Helsingin yliopistossa annetaan ruotsinkielistä opetusta lääkäreille ja hammaslääkäreille.

– On tarkoitushakuista sanoa ilman perusteluja, että Tampere on kolme kertaa halvempi kuin Helsinki. Se on totta, mutta samalla pitäisi kertoa, että he tekevät kolme kertaa vähemmän julkaisuja kuin me. Huomaa, ettei ministeriö ole tähän mennessä arvostanut tieteellistä menestystä, Renkonen sanoo.

Lisää rahaa tarvitaan

Jatkossa yliopistot tarvitsevat lääkärikoulutukseen entistä enemmän rahaa, koska valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuodesta 2016 alkaen lääkäreitä koulutetaan vuosittain noin 770, siis neljännes enemmän kuin nyt.

Käytännössä tämä tarkoittaisi noin 20–40 opiskelupaikan lisäystä vuosittain per tiedekunta.

Kaikki tiedekunnat ovat valmiita koulutusmäärien lisäämiseen, mutta ne vaativat yhteisellä päätöksellä lisärahaa 13?500 euroa opiskelijaa kohti vuodessa. Rahoitusneuvotteluja käydään tällä ja ensi viikolla yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön kesken.

– Jos korvaus saadaan, se käytetään kliinisten opettajien palkkakustannuksiin. Pienryhmäohjaus vaatii lisää resursseja, sanoo Rönnemaa.

Rönnemaan mukaan lisärahoitus mahdollistaisi sen, että opettavat lääkärit voitaisiin palkata ympärivuotisiksi eikä vain opetuskausien ajaksi.

– Näin he voisivat tehdä tutkimusta opiskelijoiden loma-aikoina. Opettajia olisi myös helpompi saada, kun kuormitus pysyisi kohtuullisena, Rönnemaa sanoo.

Samoilla linjoilla on Tampereen yliopiston lääketieteellisen yksikön johtaja, professori Matti Lehto.

– Kliinisen opetuksen ryhmäkokojen ja opetuksen tason pitää säilyä vähintään ennallaan. Opetushenkilöstön määrän kasvattaminen on meille erityisen tärkeää, koska Tampereella opettajien määrä on lähimpänä kipurajaa. Lähes sama tilanne on Oulussa ja Kuopiossa.

Tampere saa kolme professoria

Tiedekunnat varautuvat jo opiskelijamäärien lisääntymiseen hajauttamalla kliinistä opetusta keskussairaaloihin, joissa on runsaasti kandidaattiopetukseen sopivia potilaita. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto aikoo hajauttaa opetusta Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan keskussairaaloihin ja Turku Vaasan ja Satakunnan keskussairaaloihin.

Tampereen yliopisto on järjestänyt opetusta jo 20 vuotta myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvassa Seinäjoen keskussairaalassa ja sen ympäristökuntien terveyskeskuksissa.

– Nyt opetusta on mahdollista vielä jonkin verran lisätä, koska Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri lahjoitti tänä keväänä kolme professuuria Tampereen yliopistolle, Lehto sanoo.

Majamaan mielestä pienillä erikoisaloilla opetuksen hajauttaminen ei ole järkevää.

– Suuremmilla erikoisaloilla, kuten sisätaudeilla, kirurgiassa, gynekologiassa, psykiatriassa ja lastentaudeilla, opetusta järjestetään jo alueen keskussairaaloissa, ja tavoitteena on laajentaa tätä toimintaa.