Ajoterveysohjeiden uudistamisen myötä lääkärit eivät enää ole ajokyvyn arvioinnissa yksin, tulkitsee Tyksin Ajopolin johtaja Marja Huuskonen.

Uudistetut ohjeet julkaistiin marraskuun alussa. Uudesta suunnasta kielii niiden nimenmuutos. Kun ennen otsikossa puhuttiin vain lääkäreistä, nyt siinä käytetään termiä terveydenhuollon ammattilaiset. Ohjeet ovatkin suunnattu lääkärien ohella myös hoitajille ja psykologeille.

Myös Traficomin erityisasiantuntija Petteri Harjuvaara toteaa, että ajokyvyn arviointi on nykyään pitkälti moniammatillista työtä.

– Hoitajat ja lääkärit tekevät paljon yhteistyötä, ja jos tarkempia selvityksiä ajoterveyden suhteen tehdään, käytetään apuna myös muun muassa psykologeja, neuropsykologeja ja toimintaterapeutteja, Harjuvaara sanoo.

Lääkärit kuitenkin ovat edelleen se taho, joka kirjoittaa lausunnot ja siten ottaa virallisesti kantaa ajoterveyteen.

Harjuvaara huomauttaa, että suurin osa lääkäreistä tekee jossain vaiheessa työuraansa ajoterveysarvioita. Ohjeistuksen on tarkoitus olla lääkäreille toimiva käytännön työkalu niiden tekemiseen.

– Moni lääkäri tekee arvioita jatkuvasti ja säännöllisesti. Määrällisesti suurin osa tehdään perus- ja työterveyshuollossa. Haluamme, että ohjeistus on sellainen, että siitä saa oikeasti apua ja tukea päätöksentekoon ja lausuntojen antamiseen.

Ajoterveysohjeet päivittyivät viimeksi kesällä 2018, mutta nyt kyse oli kokonaisvaltaisemmasta uudistuksesta. Teknisesti katsottuna ajoterveysohjeet ovat löytäneet uuden muodon ja rakenteen.

– Tiedonhaku on muuttunut toisenlaiseksi ja tietoa etsitään entistä enemmän tietokannoista. Rakenteinen muoto mahdollistaa ohjeen paremman integraation hakupalveluihin, Harjuvaara kertoo.

Huuskonen kiittelee uutta rakennetta.

– Ohjeet ovat yksinkertaisemmat ja helpommat ymmärtää. Se, että ohjeet ovat nyt kahdella kielellä – suomeksi ja ruotsiksi – on positiivinen muutos, Huuskonen sanoo.

Yksi uusien ohjeiden ominaisuus on taulukkomuotoinen pikaohje, eräänlainen tiivistelmä ajoterveysohjeista.

– Kokeilemme tällaista ensimmäistä kertaa. Ajatuksenamme on, että tämä voisi olla konkreettinen työkalu, eräänlainen taskumuistio. On mielenkiintoista nähdä, löytääkö se tiensä lääkärien työtakin taskuun, Harjuvaara kertoo.

Huuskonen pitää liikennevalo-ohjeistuksella varusteltua, diagnoosien ja ICD10-koodien mukaisesti jaoteltua pikaohjetta hyvänä uudistuksena.

– Tämä oli selvä parannus ohjeisiin, hän toteaa.

Itse ajoterveyden arviointiin liittyen ohjeissa on esimerkiksi täysin uusi kappale ajamisen kognitiivisista edellytyksistä.

– Aiemmissa ohjeissa kognition arivointi oli hajautettuna eri kappaleissa, joten tämä on todella onnistunut uudistus, Huuskonen sanoo.

Ohjeistukseen on tullut myös runsaasti tarkennuksia ja täydennyksiä asioihin, joista on eniten tullut kysymyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi hyperglykemian merkitys diabeteksen yhteydessä ajoterveyden kannalta, samoin kuin masennuksen ja itsetuhoisuuden sekä autismin kirjon sairauksien ja ADHD:n vaikutukset ajokyvylle.

– Ohjeet eivät kuitenkaan ota kantaa, kuinka korkeilla hyperglykemia-arvoilla auton ajaminen ei enää ole turvallista. Siinä tulee lääkärin oma arviointi tärkeään rooliin, Huuskonen toteaa.

Uudet ohjeet myös muun muassa antavat lääkäreille paremman oikeusturvan epilepsiaan liittyvissä ajoterveyden arvioinneissa.

– Suomessa on kansallisessa käytännössä suhtauduttu epilepsiakohtauksiin ajoterveyden osalta tiukemmin, mitä EU-ajokorttidirektiivi edellyttää, Harjuvaara selittää.

Esimerkiksi unenaikaista epilepsiaa on pidetty ajokiellon perusteena, mitä se ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan ole. Oikeus tulkitsi ohjeen luonteeltaan suuntaa-antavaksi.

Nyt Suomessa unenaikaista epilepsiaa koskeva kansallinen tulkinta muutetaan lisäksi kansalliseksi määräykseksi.

– Säädöspuolelle tulee pieni backup, mutta kansallinen ohjeistus sinänsä ei muutu, Harjuvaara täsmentää.