Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin apteekkarin Kerstin Carlssonin johtama tiimi säästi suomalaisten veronmaksajien rahoja tänä vuonna vähintäänkin 20 miljoonaa euroa. Sen se teki yhden sairauden hoidossa käytetyn lääkkeen uudenlaisella kilpailuttamisella. Tukkuhinnalla laskettuna säästö on jopa 45 miljoonaa euroa.

Kyse on vuonna 2014 markkinoille päässeistä C-hepatiitin DAA-tablettilääkkeistä, jotka ovat mullistaneet taudin hoidon ja esimerkiksi puolittaneet C-hepatiitista johtuvien maksansiirtojen määrän Euroopassa.

Hoito käy kaikille genotyypeille ja on lisäksi niin yksinkertainen, että se voidaan antaa vaikka terveyskeskuksessa tai korvaushoitoyksikössä.

Kiitos Carlssonin ja kumppanien DAA-lääkkeet saatiin nyt Suomeen hinnalla, joka mahdollistaa hoidon laajentamisen kaikkiin aktiivisen C-hepatiitin kantajiin maksavaurion asteesta riippumatta.

Miten se onnistui maalta, jossa on liian vähän väkeä ollakseen todella kiinnostava lääkeyhtiöille?

– Teimme muutamia merkittäviä muutoksia toimintatapaamme, Carlsson sanoo.

Uutta oli, että koko Suomi kilpailutti DAA-lääkkeet yhdessä. Normaalisti jokainen viidestä erikoissairaanhoidon erityisvastuualueesta (erva) kilpailuttaa lääkkeensä itse.

– Asetimme lisäksi hintakaton sille, mitä yhden potilaan hoito pangenotyyppisellä valmisteella saa maksaa.

Kolmas uusi elementti oli, että Suomi kilpailutti C-hepatiittilääkkeet tarkoituksella samaan aikaan kuin Norja ja Ruotsi. Carlsson arvelee, että lääkkeitä Pohjoismaihin välittävän yrityksen oli näin helpompi saada päämieheltään halvempi hinta.

Äkkiseltään voisi luulla, että Suomen kannattaa jatkossa kilpailuttaa kaikki sairaalalääkkeet yhtenä hankintarenkaana.

Carlsson on eri mieltä.

– Valtakunnallinen lääkekilpailutus soveltuu vain harvinaissairauksiin tai sellaisiin, joissa Euroopassa on potilaita merkittävästi enemmän Suomeen verrattuna..

Pitkässä juoksussa ei olisi hänen mukaansa Suomen etu, jos meillä olisi aina yksi iso lääkkeiden hankintarengas. Miksi näin?

Se näivettäisi lääkemarkkinamme. Ei tarvitse kuin miettiä, mitä tapahtuu muiden valmistajien tuotteille, jos yksi valmiste saa pariksi vuodeksi monopolin Suomessa. Niiden myynti ja tarjonta loppuvat täällä kokonaan.

Viisi eri aikaan lääkkeitä kilpailuttavaa hankintarengasta pitävät lääkeyritysten kiinnostuksen Suomeen vireillä ja tarjonnan monipuolisena. Se on hyvä asia maailmassa, jossa lääkkeiden saantikatkot ovat lisääntyneet.

Toinen hidaste sairaalalääkkeiden kilpailutuksen keskittämiselle on lain vaatima lääkkeiden velvoitevarastointi.

Lääkeyrityksille 10 kuukauden kulutusta vastaavan valmistemäärän pitäminen varastossa on rasite. Jos velvoite koskisi koko maan kulutusta, se olisi monelle yhtiölle liian suuri haaste.

– Ne joutuisivat miettimään, pystyvätkö osallistumaan tarjouskilpailuihin.

Lääkemarkkina on globaali, ja velvoitevarastointi on vain suomalainen ilmiö.

– Jotta pystymme turvaamaan suomalaisille potilaille mahdollisimman monipuolista lääkehoitoa tulevaisuudessakin, meidän on huolehdittava markkinamme pysymisestä terveenä.