Sukeltaminen erittäin kylmässä vedessä voi lisätä vakavien sydämen rytmihäiriöiden riskiä.

Tieto käy ilmi tuoreesta Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta, joka on ensimmäinen sukelluslääketieteen alan väitöstyö Suomessa.

Väitöskirjatutkija Richard Lundell kävi läpi kaikki Suomessa vuosina 1999–2018 hoidetut sukeltajantautitapaukset. Hän tutki ihmiselimistön sukellusheijasteita tarkastelemalla viiden minuutin sykevälivaihtelujaksoja ja elimistön keskilämpötilaa nolla-asteisessa vedessä.

Kun ihminen menee veteen, parasympaattinen hermosto aktivoituu voimakkaasti, Lundell kertoo Mediuutisille.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että alun jälkeen tahdosta riippumattoman hermoston parasympaattisen osan aktiivisuus väheni huomattavasti. Loppusukelluksen ajan parasympaattisen osan aktiivisuus lisääntyi jälleen.

Fyysisen rasituksen ja kylmän tuntemuksen vuoksi myös tahdosta riippumattoman hermoston sympaattisen osan toiminta lisääntyy.

Tiedetään, että hermoston parasympaattisen ja sympaattisen osan samanaikainen voimakas aktiivisuus suurentaa vakavien sydämen rytmihäiriöiden riskiä.

Tutkimustulos tulisi Lundellin mukaan huomioida myös arktisissa oloissa paljon sukeltavien työterveyshuollossa.

– Työkseen sukeltavien tai vapaa-ajallaan paljon sukeltavien kardiovaskulaaririskitekijät tulisi arvioida tarkkaan, Lundell sanoo.

Myös sukeltajat itse voivat pienentää rytmihäiriöriskiään.

–Kun sukeltaja menee veteen, olisi lyhyt totuttautumisvaihe suositeltava.

Siten sukeltaja voi ehkäistä sitä, että tahdosta riippumattoman hermoston molemmat osat eivät aktivoidu yhtä aikaa voimakkaasti.