Pika-ajassa tehty jaottelu taustasairautensa vuoksi vakavalle koronalle alttiiden tai erittäin alttiiden potilaiden koronarokottamisen järjestykseksi on ilmiselvästi aika onnistunut. Niin vähän sitä kohtaan kertyi kritiikkiä, kun Mediuutiset kuulosteli aiheesta erikoislääkäreitä. Lähinnä nyansseja, kuten yksi haastateltavista sanoi.

Maahan saadut rokotemäärät ovat rajallisia, ja monenlaista yrittäjää tulee niitä havittelemaan. Vaikka THL:n laatima jaottelu on konkreettinen, se ei yksinään riitä kaikkien rokotuspäätösten tekemiseen.

Käytännön rokottajille kuntiin jää päänsäryksi miettiä oikeudenmukaisia ratkaisuja ja sairauksien vakavuusasteita rajatapauksissa. "Joku arjen lääkäri joutuu ottamaan sen kannan", kuten eräs haastattelemistani erikoislääkäreistä totesi.

Joku arjen lääkäri joutuu ottamaan sen kannan.

Muun kuin riskiryhmiin kuuluvan väestön rokotusjärjestyksestä on käynnisteillä myös julkista keskustelua.

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla keskiviikkona terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen ja kansantaloustieteen professori Topi Miettinen hiukan haastoivat asiassa. He pohtivat, että suoran terveysriskin lisäksi rokotusjärjestyksessä voisi huomioida, kenen rokottaminen ehkäisee tartuntojen leviämistä eniten.

Ammatit ovat tässä eri asemassa. Terveydenhuollon ammattilaiset esimerkiksi ehkäisevät leviämistä tehokkaasti käymällä koronatestissä todennäköisemmin kuin muut ammattiryhmät, professorit arvioivat.

Empiirinen analyysi voi kirjoittajien mukaan osoittaa, että suurten kaupunkien miespuoliset linja-autonkuljettajat olisi koronaviruksen leviämisen kannalta rokotettava ennen maaseudun naispuolisia maatalousyrittäjiä – ja ehkä myös ennen joka tapauksessa ahkerasti koronatestissä käyviä terveydenhuollon ammattilaisia, voisi rivien välistä lukea.