Väkivalta on yhä useammin läsnä etenkin akuuttihoidon lääkäreiden ja hoitajien työssä. He kohtaavat väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa lähes päivittäin. Vartijaa tarvitaan joissakin paikoissa vuorokauden ympäri.
Työntekijät eivät kuitenkaan saa riittävästi koulutusta uhkaavien tilanteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Koulutuksen määrä ja laatu vaihtelevat työpaikoittain suuresti.
Koulutuspäällikkö Arto Kirves AXE Security Finlandista opettaa terveydenhuollon ammattilaisille väkivaltaisten tilanteiden ennaltaehkäisyä ja turvallisia rutiineja.
Kaikki lähtee Kirveen mukaan itsensä ja oman motoriikan hallinnasta. On hyvä tietää, miten motoriikka toimii stressaavassa ja mahdollisessa paniikkitilanteessa.
”Hetkellinen kaaos ei saa viedä toimintakykyä. On hyvä muistaa miksi on töissä ja mikä se oma työnkuva on. Hätätilanteeseen ei saa jäädä roikkumaan vaan täytyy ymmärtää, milloin on hyvä vain kunniallisesti poistua. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Harjoituksissa kaikille on selvää, milloin poistutaan, mutta simulaatiotilanteessa kukaan ei poistukaan. Jos näitä tilanteita ei harjoittele, menee kalliita sekunteja hukkaan.”
Millainen työtuoli, millaiset jalkineet?
Kirves listaa muutamia käytännön asioita, joihin työntekijä voi varautua ennakkoon. Oma työympäristö ja avunkutsumisketju on tärkeää tuntea hyvin. Kannattaa tarkistaa, onko vastaanottohuoneessa rakenteellista suojaa ja missä on ovi tai ovet.
”Pienilläkin asioilla on merkitystä kuten esimerkiksi sillä, millaiset jalkineet työntekijällä on. Onko niissä kumipohjat ja oikeasti pitoa, jos pitää lähteä nopeasti? Entä millainen tuoli sinulla on ja millaisessa asennossa otat potilaan vastaan? Otatko ensin pienen aikalisän ja katsot tilannetta, ettet heti avaa tietokonetta?”
Entä jos arvaamattoman oloisella potilaalla on mukanaan reppu ja hän laittaa sen pöydälle?
”Eräässä työpaikassa oli laadittu yhteinen linja siitä, että asiakkaat jättävät päällysvaatteet ja reput jätetään naulakkoon, eikä se oli mitään henkilökohtaista. Yhtenäinen linja on tärkeää, jottei asioista tule mielipidekysymyksiä. Se luo myös yhteisöllistä turvaa työntekijöille.”
Itsepuolustustaidot eivät ole pääasia
Kirves korostaa, että vahvin tunne yleensä voittaa konfliktit. Vaikka ihminen olisi kuinka aggressiivinen, on työntekijän tärkeää pysyä ammattimaisena. Jos tämä ei riitä, pitää heti olla valmiina suunnitelma b.
”Aina puhutaan aggressiivisen henkilön rauhoittamisesta, mutta yhtä tärkeää on osata rauhoittaa myös itsensä.”
Poliisitaustainen Arto Kirves opettaa terveydenhuollon ammattilaisille myös itsepuolustustaitoja, mutta ne eivät ole koulutuksissa pääasia.
”Painotamme oikeaa ergonomiaa ja opetamme ennen kaikkea turvallisia tekniikoita, joissa on huomioitu myös ikäihmisten tuomat haasteet. Jos esimerkiksi vanha hauras ihminen tarraa sinuun kiinni, niin ei hänen kättään lähdetä lyömään. Ihminen ei saa mennä missään tilanteessa rikki.”
Käytäntö opettanut selviytymistapoja
12 vuotta päivystystyötä tehnyt akuuttilääketieteen erikoislääkäri Eeva Tuunainen kertoo, että etenkin päihteiden käytön lisääntyminen näkyy myös lisääntyneenä väkivaltana päivystyksissä.
”Osaan henkilökohtaisesti lukea ihan hyvin tilanteita ja potilaita ja pyytää myös apua. Nämä ovat kuitenkin käytännön opettamia juttuja, ei näitä ole kukaan minulle kertonut.”
Tuunaisen mielestä väkivaltaiset tilanteet töissä eivät saisi johtaa ammattilaisten kyynistymiseen ja uupumiseen – pahimmassa tapauksessa jo kandiaikana. Tuunaisen mukaan heti työn alussa pitäisi käydä rehellisesti läpi se, että osa potilaista voi olla väkivaltaisia. Lääkärin pitäisi saada hyvät lähtökohdat siihen, mitä hänelle voi tulla vastaan.
”Pitää tehdä selväksi, että riskitekijöitä on, mutta ne on otettu huomioon ja kertoa esimerkiksi mistä saat apua, täältä löytyy vartija, tässä on päällekarkausnappi ja niin edelleen.”
Tuunainen korostaa myös jälkipurun merkitystä.
”Pitäisi olla konkreettinen yhteystieto, josta saa heti tiedon, miten prosessi etenee ja miten apua saa mahdollisimman pian.”
Lue seuraavaksi:
