Karoliina Vuorenmäki

Miten sinä haluaisit kuolla?

Ajatus tuntuu ruuhkavuosiaan elävästä kovin kaukaiselta.

Jos nyt ensin kävisi töissä, ruokkisi lapsen, taklaisi pyykkivuoret, nukkuisi yli kuuden tunnin yöunet ja sytyttäisi pari vuotta sitten ulos viritetyt jouluvalot taas uudelleen.

Ehkä sitten ehdin miettiä kuolemaa.

Muutama viikko sitten luin tuttavan Facebook-päivityksen, jossa hän kertoi muistisairaasta läheisestään.

Huonokuntoista vanhusta pidettiin letkuruokinnassa, vaikka toivoa paremmasta ei enää ollut. Vanhus ei ollut tehnyt hoitotahtoa.

Hoitotahto on henkilön vapaamuotoinen tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa.

Hoitotahdossa voi määritellä tilanteet, joissa potilaan elämää lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista luovutaan.

Puoliso ja lapset eivät voineet vaikuttaa asiaan eikä ihminen itse kyennyt enää omaa tahtoaan ilmaisemaan.

Niinpä häntä pidettiin hengissä koko rahan edestä, vaikka armeliaampaa olisi ollut antaa vanhuksen kuihtua rauhassa pois.

Tapaus kosketti. Niinpä kirjauduin Omakantaan ja etsin kohdan, jossa itselleen voi laatia hoitotahdon.

Hyviä malleja laadintaan löytyy muun muassa Muistiliiton tai Lääkäriseura Duodecimin sivuilta.

Jälkimmäisessä on esimerkkejä lääkärien tekemistä hoitotahdoista. Niissä korostui toive, ettei elämän loppumetreillä, jos toive pysyvästä paranemisesta oli suljettu pois, tehtäisi enää mitään turhia hoitotoimenpiteitä tai pidettäisi hengissä letkuruokinnalla.

Osa toiveista oli pikkutarkkoja. Viimeisellä hetkellä pitäisi soittaa laatijan lempimusiikkia ja tuoda tuoreita kukkia huoneeseen.

Mietin, että kuka nämä toiveet toteuttaisi, jos potilaalla ei olisi omaisia tai läheisiä ystäviä. Terveyskeskuksen vuodeosaston alimitoitettu hoitohenkilökuntako?

Suomessa on viime vuosina puhuttu ilahduttavasti yhä enemmän hyvästä kuolemasta.

Haastattelin aika tarkkaan vuosi sitten Terhokodin pitkäaikaista johtajaa Juha Hännistä hänen uusista urasuunnitelmistaan. Hänninen on kiertänyt vuosikaudet ympäri Suomea kouluttamassa terveydenhuollon ammattilaisia hyvästä kuolemasta.

Jutellessa tuli esiin, että suomalaisten on vaikea hyväksyä kuolemaa. Myös lääkäreiden.

Kun ammattilainen on koulutettu parantamaan keinolla millä hyvänsä, on vaikea luopua viimeisestä toivosta. Ottaa vastuu hoitojen lopettamisesta. Vaatimus onkin epäinhimillinen: päättää jonkun elämästä tai kuolemasta. Mutta jonkun se on vain tehtävä.

Viime kesänä sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa ja siihen liittyvää itsemääräämisoikeutta. Samassa yhteydessä mietitään myös eutanasiaan ja saattohoitoon liittyvää lainsäädäntöä.

Työhön kuuluu myös väestökampanja, jonka toivotaan lisäävän potilaan ja omaisten tietoa kuolemaan liittyvistä oikeuksista.

Itse voi ottaa omasta kuolemastaan vastuuta laatimalla hoitotahdon.

Vaikkei kukkia tulisi, omasta koskemattomuudestaan voi päättää.