”Tuli monta vauvan elvytystilannetta. Yhden jälkeen menin kotiin itkien ja mulla alkoi pyörimään kela siitä tilanteesta. Menin juttelemaan esimiehelle ja mulle sanottiin, että se on ammatinvalintakysymys. On kestettävä kaikki.”

On kestettävä kaikki, se kuuluu ammattiin.

Tämä ajatus elää edelleen sitkeässä lääkärikunnassa. Moni kohtaa työssään menehtymisiä, elvytyksiä, onnettomuuksia, väkivaltaa tai vaikeasti sairaita lapsia. On ihan luonnollista, jos tällainen menee joskus ihon alle.

”Lääkärit ajattelevat muita ammattiryhmiä herkemmin, että he eivät tarvitse apua vaikeiden tai traumaattisten tilanteiden jälkeen. Avun vastaanottamiselle on ollut aikaisemmin jopa vastarintaa, mutta se on pienentynyt ja tukea on onneksi pyydetty selvästi enemmän viime vuosien aikana”, työsuojelupäällikkö Henrika von Schantz Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (Hus) sanoo.

Husissa työntekijöille on tarjottu jo usean vuoden ajan jälkipurkukeskusteluja. Jälkipurusta käytetään myös termiä defusing eli äkillisten, järkyttävien tilanteiden purkukeskustelu. Siinä kukin tilanteessa mukana ollut työntekijä saa kertoa omasta näkökulmastaan, miten hän tapahtuman koki ja millaisia tunteita se herätti. Keskustelua vetävät koulutetut jälkipurkuohjaajat.

Kun on käyty kerran keskustelussa, pyyntimäärät räjähtävät ja keskusteluja halutaankin paljon.

”Jälkipurku annetaan mielellään heti, maksimissaan 72 tuntia tapahtuneesta. Tavoitteena on, että työntekijä pystyy jatkamaan työskentelyä. Samalla arvioidaan jatkohoidon tarve esimerkiksi työterveyteen”, von Schantz kertoo.

Viime vuonna jälkipurkukeskustelut laajentuivat koordinoidusti koko Husin alueelle. Von Schantz kertoo, että palaute on ollut erittäin positiivista.

”Ensin yksikössä saatetaan ajatella, että emme me tällaista tarvitse. Sitten kun on käyty kerran keskustelussa, pyyntimäärät räjähtävät ja keskusteluja halutaankin paljon.”

Varsinais-Suomessa tukeudutaan trapuun

Myös Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä käytetään jälkipurkua.

”Joillain osastoilla, kuten teholla tai päivystyksessä, jälkipurku on aktiivisempaa”, johtajaylilääkäri Jouni Kurola kertoo.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) on käytössä trapu eli traumaattisen työtilanteen puinti. Kyse on akuuttivaiheen kriisi-interventiosta, joka pitää antaa kolmen päivän sisällä.

”Purkutilanteen järjestää esihenkilö ja sen vetävät koulutetut ohjaajat. Purku käydään aina ryhmässä tietyn mallin mukaisesti”, VSSHP:n työhyvinvointipäällikkö Anita Laukkonen kertoo.

Työntekijälle voidaan suositella myös tilannetyönohjausta, jos trapu ei riitä tai sitä ei ole jostain syystä järjestetty. Ohjaus sopii avuksi silloin, kun jokin tilanne on ollut pidempikestoinen.

”Kyse voi olla vaikka erityisen vaikeahoitoisesta potilaasta tai hänen omaisistaan”, Laukkonen selittää.

Tilannetyönohjaus toteutetaan 2–4 kertaa, ja sen vetäjänä toimii koulutettu työnohjaaja. Ohjaajat voivat olla mistä ammattiryhmästä tahansa. Muita tukimuotoja ovat työterveyshuolto ja sairaalapapit.

Esimiehellä iso rooli tunnistaa kuormittavat tilanteet

Haasteena Laukkosen mukaan on se, että trapuhälytys saadaan tällä hetkellä lähtemään vain arkisin virka-aikaan. Lähes aina purku on kuitenkin saatu jotenkin järjestettyä.

Laukkonen kertoo, että tarve jälkipurulle on kasvanut.

”Ammattilaisilla on vahvana se ammattietiikka, että ”tämä kuuluu mun työhön”. Aina trapua ei koeta tarpeelliseksi, vaikka syytä siihen olisi.”

Anita Laukkonen korostaa, että lähiesimiehellä on iso rooli tunnistaa kuormittavia tilanteita.

”Uskaltavatko esimerkiksi uran alkuvaiheessa olevat lääkärit pyytää apua vai ajattelevatko, että pitää pärjätä, kun muutkin pärjäävät?”

Defusing-työkaluista hyötyä myös perusterveydenhuollossa

Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöille ei ole varsinaista defusing-toimintaa.

”Perusterveydenhuollossa isot traagiset tilanteet ovat harvinaisia. Niissä meillä auttavat etenkin kollegat, esimies ja tietysti työterveys. Myös työnohjaus on mahdollista, mutta sitä ei järjestetä joka vuosi”, vs. palvelujohtaja, yleislääketieteen erikoislääkäri Kati Myllymäki kertoo.

Myllymäen mukaan pienempiä uhkaavia ja stressaavia potilastilanteita perusterveydenhuollossakin toki on, ja ne ovat myös lisääntyneet.

”Etenkin kuormittavista asiakkaista saattaa tulla henkisesti painostavia, mutta nämä asiat puretaan yleensä työyhteisössä välittömästi.”

Myllymäki näkee, että defusing-työkaluista olisi hyötyä myös perusterveydenhuollossa.

”Jos toimintamalli olisi selkeä niin varmasti se olisi tarpeen, asia on tärkeä. Kollegoiden ja esimiehen tuki on kuitenkin se tärkein, jolla tilanteita saadaan puhallettua.”

Jutun alun lääkärin sitaatti on Johanna Töllin ja Mira Kinnusen Kriisi- ja erityistilanteiden johtamisen opinnäytetyöstä (Laurea-ammattikorkeakoulu, 2019).

Lue seuraavaksi: