Joka kymmenennelle nuorelle kasautuu useita pahoinvoinnin oireita peruskoulun päättövaiheessa. Asia selviää Pauliina Parhialan psykologian väitöstutkimuksessa, joka julkaistaan Jyväskylän yliopistossa.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kouluhyvinvointia motivaation, uupumuksen ja mielialan näkökulmasta. Kohteena olivat koulutiensä alussa olevat lapset (ikävuodet 4–9) sekä jo yläluokille ehtineet nuoret. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kanssa koulussa toteutettavan lyhyen intervention mahdollisuuksia lieventää nuorten masennusoireita ja sen soveltuvuutta osaksi oppilashuollon palveluja.

Lapsilla, joilla ilmeni kouluiässä lukivaikeutta, havaittiin alle kouluikäisinä heikommat sosiaaliset taidot tyypillisesti lukeviin lapsiin verrattuna. Siirryttyään kouluun lukemisen vaikeuksia potevien lasten sosiaaliset taidot kehittyivät kuten muillakin lapsilla.

– Suomalaisessa koulujärjestelmässä, ainakin ensimmäisinä kouluvuosina, onnistutaan tukemaan oppilaita niin, etteivät oppimisvaikeudet aiheuta muita ongelmia, Parhiala sanoo tiedotteessa.

Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että jopa yksi neljäsosa nuorista kokee ongelmia jollakin tutkituista hyvinvoinnin osa-alueista. Hyvinvoinnin ongelmia havaittiin myös hyvin koulussa suoriutuvilla ja motivoituneilla oppilailla, joista monet olivat tyttöjä. Sen sijaan oppimisen vaikeudet eivät aina liittyneet kouluhyvinvointiin.

­– Osalla nuorista oli heikko koulumotivaatio ja oppimisen ongelmia erityisesti lukemisessa, muttei emotionaalisessa hyvinvoinnissa. Motivaatio ja emotionaalinen hyvinvointi tulee huomioida osana kouluhyvinvointia – pelkästään oppimistulosten tuijottaminen voi johtaa harhaan, Parhiala kertoo.

Joka viides nuori potee masennusoireita.

– Tukea saa koulun oppilashuollosta, mutta yhtenäistä toimintatapaa masennusoireiden hoitoon ei ole, Parhiala kertoo.

Osana väitöstutkimusta verrattiin kahta, kuuden kerran työmenetelmää nuorten masennusoireiden hoitoon. Toisessa mallissa keskitytään ihmissuhteisiin ja masennusoireisiin ja toisessa hyödynnetään oppilashuollon tavanomaista tukea, mutta kohdistamalla se masennusoireisiin.

– Taustalla oli ajatus, että masennusoireita potevia nuoria kohdataan kouluissa väistämättä, ja oppilashuollon työntekijöillä on halu tukea heitä, mutta ei välttämättä keinoa, Parhiala sanoo.

Tulokset osoittivat, että tiivis, määrämittainen, masennusoireisiin kohdennettu, nuoren vointia usein arvioiva sekä varhainen tapaamisjakso lieventää nuorten masennusoireita ja soveltuu osaksi oppilashuollon palveluja.

– Mahdollisuus tukeutua valmiiseen työmenetelmään sekä työnohjauksen tukeen lisäsivät oppilashuollon työntekijöiden luottamusta hoitaa masennusoireita potevia nuoria, Parhiala huomasi.

Väitöskirjan kaksi ensimmäistä osatutkimusta ovat osa Lasten kielen kehitys (LKK) ja Familiaalinen dysleksiariski -pitkittäistutkimusta ja kolmas on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Espoon kaupungin yhteistä hanketta: Nuorten parempi mielenterveys.