Omassa lähipiirissäni ja some-kuplassani koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on otettu vastaan vakavasti, mutta pilke silmäkulmassa. Itsekin olen jakanut hauskoja kommelluksia perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen haasteista ja pyrkinyt pitämään yllä hyvää tunnelmaa kaikesta huolimatta.

Yleisessä keskustelussa on ollut myös esillä ajatus, kuinka ulkoinen uhka yhdistää koko kansakuntaa. Porukassa kohtaamamme kriisin jälkeen olemme vahvempia ja yhtenäisempiä.

Kaikkia ei kuitenkaan naurata. Koronaviruksen vaikutukset ovat pelkkää epidemian aiheuttamaa sairastavuutta paljon kauaskantoisemmat.

Mediassa on keskitytty sairastavuuden lisäksi lähinnä poikkeusolojen aiheuttamiin taloudellisiin vaikutuksiin ja niiden aiheuttamaan inhimilliseen hätään ja kärsimykseen. Tätä ei pidä vähätellä, ei yksilön eikä hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmista.

On olemassa kuitenkin joukko ihmisiä, joille seuraukset voivat olla vieläkin karmaisevampia.

Nämä ihmiset löytyvät professori Juho Saarta mukaillen ”huono-osaisuuden notkelmista” tai ainakin jostain liepeiltä. He ovat esimerkiksi asunnottomia, vaikeavammaisia, lastensuojelun asiakkaita, oppimisvaikeuksista kärsiviä, perheväkivallan uhreja, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia tai paperittomia. Ihmisiä, jotka eivät ole meille keskiluokkaisille näkyviä ja joita emme välttämättä osaa ottaa huomioon, kun erilaisten päätösten vaikutuksia punnitaan.

Näille ihmisille koronaepidemian aiheuttama poikkeustila ja sen nojalla käyttöön otetut tartuntatautilain ja valmiuslain pykälät voivat kuitenkin olla kohtalokkaita niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

Kun siirrytään poikkeusoloissa tilanteeseen, jossa keskeisiä yhteiskuntamme turvaverkkoja voidaan tarvittaessa alkaa purkaa, olemme vaarallisilla vesillä. Vaikka siirto tehdään poikkeusoloissa, sen vaikutukset voivat viitoittaa tietä myös tuleville politiikkalinjauksille.

On kaikin tavoin varmistettava, että poikkeustilanteen jälkeen – ja mahdollisuuksien mukaan sen aikana – myös yhteiskunnassamme heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvoisen elämän edellytyksistä pidetään huoli.

Kollegani, apulaisprofessori Pauli Rautiainen tiivistää koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen vaikutukset koko hyvinvointivaltioomme näin: ”syntyy paljon hyvää mutta myös paljon uudenlaista ulossuljentaa, etääntymistä ja huono-osaisuutta”.

Kun akuutti kriisi on ohi, on meidän kaikkien yhteinen tehtävä huolehtia siitä, että maailma on parempi myös niille, joilla menee kaikista huonoimmin.

Kirjoittaja on terveydenhuollon ja terveyspolitiikan tutkija Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa

Lue myös:

...

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.