Viime kuukausien kohuotsikot vanhusten ostopalvelujen epäonnistumisista tulevat vaikuttamaan tapaan, jolla kunnat kilpailuttavat hoiva- ja hoitopalvelujaan, mutta itse asiassa kuntien vaatimukset palvelujentuottajille ovat monella paikkakunnalla jo pidemmän aikaa tarkentuneet kilpailutus kilpailutukselta.

Tuore esimerkki on Espoo. Se valmistelee kevään aikana uutta tehostetun palveluasumisen hankintaa vuodesta 2020 eteenpäin.

Harkinnassa on, että Espoo alkaa vaatia myös ostopalveluilta siirtymistä lääkkeiden koneelliseen annosjakeluun.

– Käsityksemme mukaan se lisää lääkitysturvallisuutta, Espoon vanhuspalveluiden johtaja Matti Lyytikäinen sanoo.

Muutos olisi suuri, sillä vain viidesosa Espoon sopimusyksiköistä jakelee lääkkeet koneellisesti.

Myös Jyväskylässä lääkkeiden koneellinen jakelu on ajankohtaista. Sitä ei ole vaadittu ostopalveluissa, mutta sitä aiotaan pilotoida kaupungin omassa kotihoidossa.

– Tarkoitus on aloittaa pilotti kahdella kotihoidon alueella ja laajentaa sitä arvion jälkeen muualle, vanhuspalvelujen valvontakoordinaattori Miia Autiomäki sanoo.

Toiveissa on, että koneellinen jakelu vähentäisi lääkityspoikkeamia ja vapauttaisi henkilökunnan aikaa asiakastyöhön.

Koneellinen annosjakelu voi tuoda mukanaan uusia riskejä lääkitysturvallisuudelle, sanoo proviisori Tiina Koskenkorva.

Hän oli mukana Suomen Apteekkariliiton tiimissä, joka kehitti viime vuonna neljä työkalua kotihoidon ja palveluasumisyksiköiden lääkehoitojen riskienhallintaan. Yksi työkaluista on turvallinen koneellinen annosjakelu, jota pilotoitiin Espoonlahden kotihoidon yksikössä.

Millaisia ovat koneellisen jakelun vaaran paikat? Ensimmäinen niistä on siirtymävaihe.

– Riski on, että asiakas saa lääkkeet sekä jaettuna dosettiin että pussista, Koskenkorva sanoo.

Lääkitysmuutokset voivat myös tuoda yllätyksiä. On tapauksia, joissa tieto muutoksesta ei ole kulkenut lääkäriltä apteekkiin eli annospusseihin asti. Koneellisesta annosjakelusta voi olla haittaa myös, jos potilaan lääkehoidon kokonaisuutta ei ole arvioitu.

– Sopimaton tai turha lääke voi herkemmin jäädä päälle, kun se on siellä annosjakelussa.

Koskenkorva suosittelee, että annosjakeluun liitetään aina lääkehoidon prosessien turvallisuuden arviointi esimerkiksi apteekkien avulla ja lääkehoitojen moniammatillinen arviointi ennen koneelliseen jakeluun siirtymistä ja sen aikana.

Koneellinen lääkejakelu ei siis ole yksiselitteisesti turvallisuutta lisäävä ratkaisu.

Kun Espoon kotihoidossa siirryttiin 2017–18 koneelliseen lääkejakeluun, jakovirheet puolittuivat, mutta annosteluvirheet lisääntyivät.

Osittain on kyse positiivisesta ilmiöistä eli yksiköt ilmoittivat paremmin lääkepoikkeamistaan, mutta oli muutakin.

– Virheiden määrä siis kasvoi, mutta olemme tunnistaneet kriittiset kohdat, ja parannamme niitä, Lyytikäinen sanoo.

Lue myös:

”Kipulaastareita melkein rutiinisti joka vanhukselle” – Ikääntyvien lääkehoito vaatii nyt rotia