Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko hyväksyi keskiviikkona suosituksen, joka koskee unettomuushäiriön hoitoa kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä (CBT-I) perusterveydenhuollossa.
Suosituksen mukaan kognitiivis-käyttäytymisterapeuttiset menetelmät (CBT-I) kuuluvat kansalliseen palveluvalikoimaan nuorten ja aikuisten unettomuuden hoidossa kaikille unettomuushäiriön (ICD-10: F51 ei-elimellinen unettomuus) diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille.
Merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma
Unettomuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä.
Pitkäaikaisesta unettomuushäiriöstä kärsii Palkon mukaan noin 12 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä.
Unettomuus altistaa monille somaattisille ja psyykkisille sairauksille ja pahentaa ja ylläpitää niitä. Pitkittyessään unettomuushäiriö lisää riskiä tapaturmiin, sairausperusteiseen työkyvyttömyyteen ja nostaa kuolleisuusriskin noin 1,5- kertaiseksi.
Unettomuuden hoitoon on Palkon mukaan suhtauduttava vakavasti, eikä vain toissijaisena oireena. Hoidossa on huomioitava samanaikaissairastavuus ja hoidettava unettomuutta muiden sairauksien rinnalla.
Alueelliset erot suuria
Suositusten mukaan unettomuuden hoidon pitäisi olla ensisijaisesti lääkkeetöntä.
Tällä hetkellä Suomessa unettomuuden lääkkeettömän hoidon saatavuudessa, saavutettavuudessa ja laadussa on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Unettomuushäiriö aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle muun muassa sairauspoissaolojen, onnettomuuksien, työkyvyttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kautta. Kustannusten suuruutta on Palkon mukaan vaikea arvioida.
Vastikään alkaneen unettomuuden tunnistamisella ja hyvällä hoidolla on mahdollista ehkäistä pitkäaikaisen unettomuushäiriön kehittyminen.
Tilapäisessä unettomuudessa keskeistä on potilaan tukeminen, taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsiminen ja käsitteleminen sekä ohjaus omatoimiseen unen huoltoon.
Joskus pelkkä puheeksi ottaminen voi auttaa.
Jos kyse on unettomuushäiriöstä tai potilas kokee tarvitsevansa tukea ja itsehoitomenetelmät ovat olleet jo käytössä hoitoon hakeutuessa, tulee potilaalle tarjota CBT-I:hin perustuvaa lääkkeetöntä terveydenhuollon ammattilaisen tukemaa hoitoa, Palko tiedottaa.
Hoito yleensä lyhytkestoista
CBT-I koostuu kognitiivisista- ja käyttäytymisterapeuttisista menetelmistä sekä rentoutuksesta ja psykoedukaatiosta.
Kognitiiviset menetelmät koostuvat muun muassa uneen liittyvien huoliajatusten tunnistamisesta ja muokkaamisesta sekä hyväksymisestä ja itsemyötätunnosta.
Käyttäytymisterapeuttiset menetelmät sisältävät uniärsykkeiden hallintaa ja vuoteessaolon rajoittamista.
Rentoutuksessa vähennetään psykofysiologista jännitystä ja psykoedukaatio sisältää tiedon antamista muun muassa uneen ja unettomuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä ohjausta unta edistävästä univalverytmistä, liikunnasta, nukkumisympäristöstä ja ruokailutottumuksista.
CBT-I:tä unettomuushäiriön hoidossa voidaan toteuttaa joko yksilö- tai ryhmähoitona kasvokkain tai etäyhteyksin tai digitaalisten sovellusten avulla.
CBT-I:hin perustuva hoito on usein lyhytkestoista: se sisältää noin 4 – 6 tapaamista.
CBT-I soveltuu Palkon mukaan kaikille unettomuuden diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille. Sillä on todettu olevan vaikutusta myös ahdistukseen, masennukseen ja stressiin.
Säästää rahaa
CBT-I on Palkon mukaan kustannusvaikuttavaa toteutustavasta riippumatta. Se on pitkällä aikavälillä myös kustannustehokkaampaa kuin unilääkkeiden käyttö, vaikka se lyhytkestoisen seurannan aikana aiheuttaisi lääkehoitoa enemmän kustannuksia.
Eniten näyttöä on Palkon mukaan digitaalisen CBT-I:n kustannusvaikuttavuudesta. Digitaalinen hoito ei vaadi hoitohenkilökunnan resursseja yhtä paljon kuin kasvokkain toteutettu CBT-I, ja se helpottaa hoidon saatavuutta, kun hoito ei ole paikkaan sidottua. Digitaalinen CBT-I ei kuitenkaan sovellu kaikille potilaille.
Suosituksessa käsitellyt CBT-I:n menetelmät sopivat toteutettavaksi perusterveydenhuollossa. Suomessa hoitoa antavat useimmiten lisäkoulutuksen saaneet terveyden- tai sairaanhoitajat sekä psykologit.
CBT-I:n kustannukset ovat pääasiassa henkilöstön koulutuskustannuksia, jotka ovat Palkon näkemyksen mukaan kohtuullisia hyötyihin nähden eivätkä aiheuta suurta tarvetta henkilöstön lisäämiselle. Varsinkaan digitaaliset hoitomuodot ja ryhmämuotoinen CBT-I eivät vaadi merkittävästi aiempaa enempää henkilökuntaa.
