Lähes kaikki opioidien väärinkäyttäjät ovat ennen piikitysvaihetta olleet muutaman vuoden koukussa lääkeopioideihin, kuten kodeiinipohjaisiin kipulääkkeisiin. Tämä on A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualueen ylilääkärin Kaarlo Simojoen kollegoineen tekemä havainto, joka saa tukea kansainvälisistä tutkimuksista.

Kodeiinipohjaisia kipulääkkeitä käyttävien suomalaisten määrä on viimeisimmät neljä vuotta ollut koko ajan nousussa. Valmisteita määrättiin viime vuonna yli 313000 potilaalle.

– Se on hirmuinen luku. Meidän pitää lääkäreinä miettiä, missä tilanteessa kannattaa oikeasti määrätä kodeiinia, Simojoki sanoo.

Hän pelkää, että kodeiinista tulee bentsodiatsepiinien tapaan opioidiongelma. Muualla Pohjoismaissa huoli on jo ollut pinnassa, Suomessa ei.

Tanskassa tehty tutkimus arvioi, että kipupotilaista lähes 20 prosenttia kehitti opioidiriippuvuuden.

– Kohtuullisen hälyttävää.

A-klinikalla on vieroitettu kodeiinista työssäkäyviä keski-ikäisiä ihmisiä. He eivät ole päihdehakuisia vaan jääneet fyysisesti koukkuun kodeiiniin, joka alun perin on määrätty aiheellisesti.

Simojoki epäilee, että jotkut lääkärit uusivat potilaiden kodeiinireseptejä monta vuotta pysähtymättä kaiken kiireen keskellä miettimään, onko lääke vielä aiheellinen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran valvontaosaston havainnot ovat samansuuntaisia kuin Simojoen.

– Viiden viime vuoden aikana päihdehäiriöistä kärsivien lääkärien ja hoitajien kodeiiniin liittyvät valvontatapaukset ovat selvästi lisääntyneet, lääkintöneuvos Markus Henriksson sanoo.

Kyse on jossain määrin ibuprofeiini-kodeiinista, mutta erityisesti parasetamoli-kodeiini-yhdistelmävalmisteesta.

– Se on vaarallinen riippuvuuden muoto. Kodeiinin kyytipoika parasetamoli on isoin annoksin maksamyrkky. Oikein määrättynä ja käytettynä se on toki hyvä kipulääke.

Husin kipuklinikan ylilääkäri Eija Kalso arvelee, että muiden opioidien, kuten dekstropropoksifeenin, poistuminen markkinoilta jätti tyhjiön, jota kodeiinipohjaiset kipulääkkeet täyttävät. Toinen syy kodeiinin suosioon on se, että tulehduskipulääkkeiden haitoista on puhuttu todella paljon.

– Niitä jopa ylipelätään.

Kiireisen lääkärin, ja varsinkin keikkalääkärin, on Kalson mukaan helpompi kirjoittaa krooniselle kipupotilaalle kodeiiniresepti kuin kannustaa tätä opettelemaan kivunhallinnan keinoja. Niitä ovat esimerkiksi liikunta, laihduttaminen, riittävä uni ja tupakoinnin lopettaminen.

Geenitesti voi olla osaratkaisu, kun lääkäri haluaa varoa määräämästä kodeiinipohjaista kipulääkettä väärinkäyttöön taipuvaiselle.

Kalson mielestä Suomessa käytetään liian vähän geenitestiä, joka kertoo potilaan herkkyyden metabloida kodeiinia morfiiniksi.

Riippuvuuden vaaraan vaikuttaa myös yleinen addiktioalttius. Sen genetiikka on Kalson mukaan liian monisyistä helposti testattavaksi.

– Vaaravyöhykkeessä on etenkin se muutama prosentti ihmisiä, joilla kodeiini metabloituu morfiiniksi ultratehokkaasti, Kalso sanoo.

Vastapainoksi on joitakin, jotka eivät saa minkäänlaista apua kipuihinsa kodeiinista, koska se ei metabloidu ollenkaan.

Nämä riskiryhmät paljastuvat melko yksinkertaisella 2D6-isoentsyymin geenitestillä.

A-klinikan Simojoki toivoo, että kodeiinin kanssa ei käy kuten bentsojen: lääkkeitä vuosikausia syöneille annetaan vain kaksi viikkoa aikaa vieroittautua niistä.

– Niin nopea aikataulu on ihan toivoton ja aiheuttaa valtavasti ongelmia.