Lääketieteelliseen tutkimukseen suunnattu rahoitus kutistui Suomessa vuosina 2010–2017 merkittävästi.

Taustalla on erityisesti valtion tutkimusrahoituksen voimakas supistuminen. Seitsemässä vuodessa se pieneni 50 prosenttia.

Samassa ajassa kliinisten alojen tutkimusmenot laskivat 31 prosenttia. Kliinisen tutkimuksen vähentyessä vaarana on, että uusimpien tutkimustulosten ja hoitomuotojen käyttöönotto hidastuu.

Tiedot käyvät ilmi yhdentoista suomalaisen lääketiedettä rahoittavan säätiön tuoreesta selvityksestä.

Ulkopuolisen rahoituksen merkitys lääketieteelliselle tutkimukselle on merkittävä, kun valtion budjettivaroin katetaan alle puolet yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusmenoista.

Samaan aikaan valtion rahoituksen pienentymisen kanssa on myös kotimaisten yritysten lääketieteelliseen tutkimukseen myöntämä rahoitus vähentynyt. Rahoituksen laskua on viime vuosina onnistuttu kompensoimaan säätiörahoituksella. Sekään ei enää pitkään riitä paikkaamaan vajetta.

Säätiörahoituksella ei välttämättä voida paikata tutkimuskenttään muiden rahoituskanavien tyrehtymisen vuoksi syntyviä aukkoja. Säätiöiden säännöt määrittelevät usein tarkasti esimerkiksi sen, millaista tutkimusta mikäkin säätiö rahoittaa.

Kliininen tutkimus kärsii tilanteesta. Yhä harvempi nuori lääkäri kiinnostuu kliinisen tutkimuksen tekemisestä, kun kilpailu rahoituksesta kovenee.

Huippututkijoiden aivovuoto kiihtyy, sillä paremmat tutkimusresurssit houkuttelevat lahjakkaita tutkijoita ulkomaille. Lisäksi tutkimuksen monimuotoisuus pienenee ja koko tutkimusjärjestelmän haavoittuvuus lisääntyy.

Selvityksen toteutti Aula Research.