Sote-ministeriryhmä kutsui Etelä- ja Pohjois-Savon alueiden toimijat saman pöydän ääreen keskustelemaan maakuntajaosta sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksessa maanantaina. Aihe herättää mielenkiintoa, koska Etelä-Savon maakunta on vaarassa jakautua kahtia, kun Itä-Savo haluaisi liittyä Pohjois-Savon maakuntaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta maakunnille.

Tilaisuuden puheenjohtajana toimi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, ja siihen osallistui myös kuntaministeri Sirpa Paatero sekä edustajia hallitusryhmistä.

Tilaisuudessa kuultiin näkemyksiä Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä, Itä-Savon sairaanhoitopiiristä (Sosteri), Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymästä (Essote), Etelä-Savon maakuntaliitosta ja Pohjois-Savon maakuntaliitosta, alueiden pelastuslaitoksista sekä kunnista.

– Sote-uudistuksen valmistelussa yhteinen keskustelu on olennaista. Kyseessä on koko Suomen laajuinen toiminnallinen ja rakenteellinen muutos, siksi se on tärkeää valmistella tiiviissä vuorovaikutuksessa alueiden kanssa, Kiuru sanoo ministeriön tiedotteessa.

Länsi-Savo-lehden mukaan Mikkelissä ihmeteltiin, miksi heitä ei kutsuttu tilaisuuteen.

– Ihmettelen miksei meitä haluta kuulla asiassa, joka olennaisesti vaikuttaa Mikkelin tulevaisuuteen, Mikkelin kunnanjohtaja Timo Halonen sanoo jutussa.

Länsi-Savon mukaan hallituksen sisälläkin on erimielisyyttä siitä, onko Itä-Savon mahdollista liittyä Pohjois-Savoon vai ei. Eteläsavolaiset ministerit Hanna Kosonen (kesk.) ja Jari Leppä (kesk.) ovat sanoneet, että sote-uudistus toteutetaan nykyisillä maakuntarajoilla, mutta Itä-Savossa tulkitaan, että Kiuru on hyväksynyt maakunnan vaihdoksen. Kiuru ei kuitenkaan suoraan ole ottanut kantaa asiaan, eikä maakuntien rajoja avata myöskään hallitusohjelmassa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.