Katetrimenetelmällä ja kirurgisesti hoidetuilla aorttaläpän ahtaumapotilailla on samanlainen ennuste, selviää tuoreesta Tampereen yliopiston väitöskirjatutkimuksesta.

Tutkimuksessa verrattiin matalan leikkausriskin potilaita, joita hoidettiin joko katetrimenetelmällä tai kirurgisesti. Potilaiden selviytymistä vertailtiin 3–4 vuotta toimenpiteen jälkeen.

Potilaiden arvioitu selviytyminen oli samanlainen sekä katetrimenetelmällä tehdyn että kirurgisen toimenpiteen jälkeen.

Myöskään toimenpidekuolleisuudessa ei todettu eroa. Kirurgiseen hoitoon liittyi enemmän vakavia verenvuotokomplikaatioita ja eteisvärinää. Sen sijaan katetrimenetelmän yhteydessä havaittiin enemmän vakavia verisuonivaurioita ja tekoläppään liittyvää läppävuotoa.

Vaikeaa ja oireilevaa aorttaläpän ahtaumaa sairastavista potilaista vain noin puolet selviää muutamaa vuotta pidempään ilman, että he saavat toimenpidehoitoa.

Katetrimenetelmän käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä aorttaläpän ahtaumapotilaiden hoidossa. Menetelmä on kirurgista hoitoa kevyempi.

Katetrimenetelmää on tutkimusnäytön perusteella suosittu etenkin potilailla, joilla leikkaamiseen liittyy paljon riskejä. Matalan leikkausriskin potilasryhmissä kirurgiaa ja katetrimenetelmää vertailevaa tutkimusta ei ole ollut riittävästi.

— Tutkimustulos puoltaa näkemystä, että myös matalan leikkausriskin potilailla voidaan katetrimenetelmällä saavuttaa samankaltainen lähivuosien ennuste kuin kirurgisen hoidon jälkeen, väitöskirjatutkija, lääketieteen lisensiaatti Marko Virtanen sanoo tiedotteessa.

Tulokset perustuvat kansalliseen FinnValve-tutkimukseen. Se toteutettiin kaikkien suomalaisten yliopistosairaaloiden sydänkirurgisten ja kardiologisten yksiköiden yhteistyönä.

Rekisteriin kerättiin takautuvasti tiedot kaikista vuosien 2008–2017 aikana aorttaläpän ahtauman vuoksi biologisella tekoläpällä hoidetuista potilaista. Väitöskirjan päätulokset perustuvat propensiteettipisteen avulla tehtyyn hoitoryhmien kaltaistamiseen ja vertailuun matalan leikkausriskin potilasryhmissä.