Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat kasvava maailmanlaajuinen ongelma, joka on herättänyt Suomessakin paljon keskustelua ja huolta.

Ilmiö on todellinen – Fimean tilastoimien saatavuushäiriöilmoitusten määrä on selvästi lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Saatavuushäiriöistä ajoittain kummunneiden mediakohujen mittasuhteet ovat välillä herättäneet ihmetystä apteekin arjessa. Tilanteita, joissa lääkärin määräämää lääkettä ei hyllystä heti löydy, on luultua harvemmin. Selvitykset tukevat arjen kokemusta: Apteekkariliiton toimitusvarmuustutkimuksen mukaan 98 prosenttia kaikista resepteistä toimitetaan asiakkaalle heti ja useimmat puutteet pystytään toimittamaan nopeasti.

Vajaassa neljäsosassa toimituspuutteista on kyse pidempiaikaisesta saatavuusongelmasta, ja näihinkin löytyy usein ratkaisu esimerkiksi toimittamalla lääke toiselta valmistajalta tai vaihtamalla pienempään pakkauskokoon.

Mediakohujen mittasuhteet ovat välillä herättäneet ihmetystä apteekin arjessa.

Jos kaikki vaihtokelpoisetkin valmisteet ovat loppuneet, ollaan yhteydessä hoitavaan lääkäriin, joka arvioi lääkehoidon jatkon ja määrää esimerkiksi samaan tarkoitukseen käytettävää toista valmistetta. Oman havaintoni mukaan jopa viikonloppuisin on saatu kiinni päivystäviä lääkäreitä, joita konsultoimalla asiakas on saanut mukaansa apteekista hoitoonsa sopivan valmisteen.

Toistaiseksi vain hyvin harvoissa tapauksissa puuttuva lääke on sellainen, ettei korvaava tuotetta käytännössä löydy.

Suomen apteekeista löytyy laaja valikoima eri valmistajien rinnakkaislääkkeitä, jolloin suuri osa saatavuushäiriötilanteista voidaan ratkoa apteekeissa, eivätkä ongelmat eskaloidu nopeasti.

Laajan valikoiman takaa Suomen lääketeollisuudesta ja -tukuista riippumaton apteekkijärjestelmä, mikä varmistaa lääkevaraston muodostamisen ilman muiden toimijoiden taloudellisia intressejä.

Lääkkeet eivät siis ole loppumassa Suomesta, ja niiden saatavuutta seurataan jatkuvasti. Esimerkiksi lääketilauksen yhteydessä apteekki saa lääketukusta arvion, milloin lääkettä on seuraavan kerran saatavilla.

Oma arjen tuntumani on, että nyt syksyn saavuttua lääkepuutteiden määrä on hieman vähentynyt ja yhä harvemmin apteekissa tarvitsee neuvotella asiakkaan kanssa lääkkeen saatavuusongelmaan liittyvistä ratkaisuista.

Saatavuushäiriöistä johtuvia ongelmia voitaisiin parantaa kehittämällä tiedonkulkua tervey­denhuollon toimijoiden kesken. Apteekit saavat nykyisin tiedon saatavuushäiriöistä melko hyvin, mutta lääkärit eivät.

Saatavuushäiriötilanteita helpottaisi, jos lääkärillä olisi ajantasainen tieto lääkkeen saatavuudesta jo reseptiä kirjoittaessaan. Tiedonkulkua parantavia hankkeita on tietojeni mukaan käynnissä – toivottavasti ne tulevat osaksi käytännön työtä pian!

Kirsi Pietilä

Apteekkari, dosentti, Helsingin Kontulan apteekki