Lääketieteen lisensiaatti Maria Heikkisen väitöstutkimuksen tulokset tukevat aiempaa näkemystä siitä, että kilpirauhasleikkauksessa on merkittävä riski saada äänihuulihalvaus. Riski on erityisen suuri, jos leikkaus tehdään uusineen struuman tai pahanlaatuisen kilpirauhassairauden vuoksi, Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa kerrotaan.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös erilaisten äänenarviointimenetelmien käyttöä leikkauksen aiheuttaman äänihuulihalvauksen seulonnassa. Tutkittujen menetelmien pohjalta ei kuitenkaan voitu kehittää luotettavaa seulontatyökalua, joten kurkunpääntähystys on yhä ensisijainen toimenpide äänihuulihalvauksen poissulkemiseksi.

Äänihuulihalvaus on kilpirauhaskirurgian vakava komplikaatio, koska siitä voi aiheutua potilaan loppuelämää haittaavia oireita, kuten äänen häiriöitä, ruuan ja nesteiden vetämistä henkeen ja hengitysteiden ahtautumista.

Toimenpiteen aiheuttama äänihuulihalvaus voi olla aluksi oireeton. Äänihuulihalvauksen varhainen diagnosoiminen on kuitenkin tärkeää, jotta potilas saa asianmukaista seurantaa ja hoitoa ja leikkauksen tehnyt lääkäri saa palautteen tekemästään työstä.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin äänihuulihalvauksen esiintyvyyttä erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä ja äänihuulihalvauksen riskitekijöitä kilpirauhaskirurgiassa. Lisäksi selvitettiin mahdollisuutta seuloa äänihuulihalvausta toimenpiteen jälkeen arvioimalla ja mittaamalla potilaan ääntä. Arviointimenetelminä käytettiin kolmea eri tapaa: lääkärin arviota potilaan äänestä niin sanotulla GRBAS-asteikolla, potilaan omaa arviota äänestä VHI-oirekyselykaavakkeella ja MDVP-tietokoneohjelman tekemää äänianalyysia.

Tulosten perusteella kilpirauhaskirurgia oli yleisin syy toimenpiteessä tulleelle äänihuulihalvaukselle, sillä 44 prosenttia kaikista kirurgisena komplikaationa tulleista halvauksista liittyi kilpirauhaskirurgiaan. Suurin riski äänihuulihalvaukseen oli kuitenkin ruokatorven kirurgiassa, jossa sen ilmaantuvuus oli 17 prosenttia. Kilpirauhaskirurgian yhteydessä äänihuulihalvauksen ilmaantuvuus oli 5,8 prosenttia. Kilpirauhaskirurgiassa merkittävimmiksi äänihuulihalvauksen riskitekijöiksi osoittautuivat uusintaleikkaus struuman vuoksi sekä pahanlaatuinen kilpirauhaskasvain.

Tutkimuksessa kehitettyjen seulontamenetelmien perusteella lääkärin tekemällä ääniarviolla GRBAS-asteikkoa käyttäen 93 prosenttia äänihuulihalvauksen saaneista potilaista tunnistettiin, mutta lisäksi myös puolet potilaista, joilla ei ollut halvausta, jäi kiinni seulassa. VHI-oirekyselykaavaketta käytettäessä puolestaan seulassa jäi virheellisesti kiinni vain joka kymmenes potilas, jolla ei ollut halvausta, mutta halvauksen saaneista tunnistettiin vain hieman yli puolet, 55 prosenttia. Samaten vain 55 prosenttia halvauspotilaista voitiin tunnistaa seulontamenetelmällä, joka perustui MDVP-tietokoneohjelman tekemää äänianalyysiin. Parempaan seulontatyökalua ei saavutettu myöskään yhdistämällä edellä kuvattuja seulontamenetelmiä. Näin ollen käytettyihin äänenarviointimenetelmiin perustuen ei voitu kehittää luotettavaa seulontamenetelmää leikkauksen aiheuttamalle äänihuulihalvaukselle.

Maria Heikkisen väitöskirja Vocal fold paresis as a surgical complication: incidence, risk factors, and diagnostic voice analysis (Äänihuulihalvaus kirurgisena komplikaationa: ilmaantuvuus, riskitekijät ja diagnostinen äänianalyysi) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 20.8.2021.

Lue seuraavaksi: