Pikkukeskosena syntyneiden lasten kognitiivinen suoriutuminen 11-vuotiaana on normaalirajoissa, mutta merkittävästi ikäryhmänsä keskitasoa heikompaa. Asia käy ilmi psykologi Anna Nymanin väitöskirjasta.
Nymanin tutkimuksessa ei tullut esiin, että pikkukeskosilla olisi erityisiä vaikeuksia millään tietyllä kognitiivisen kokonaiskehityksen osa-alueella. Heidän suoriutumisensa oli tasaista.
Pikkukeskosena syntyneistä lapsista 11 prosentilla kuitenkin todettiin merkittävä kognitiivisen kehityksen viive, kun vastaava osuus koko ikäryhmässä on 2 prosenttia. Vastaavia tuloksia on todettu myös kansainvälisesti.
Siten keskosena syntyminen on riski heikommalle kognitiiviselle kehitykselle sekä koulusuoriutumisen ja toiminnanohjauksen vaikeuksille.
– Kognitiivinen kehitys luo pohjan toimintakyvylle ja oppimiselle arjessa, Nyman toteaa tiedotteessa.
Nyman tutki pikkukeskosten kognitiivista kokonaiskehitystä psykologien käyttämällä testillä.
Nymanin mukaan kliinisesti merkittävin riskitekijä pikkukeskosten heikolle kognitiiviselle kehitykselle 11 vuoden iässä oli merkittävä aivovamma lasketun ajan magneettikuvauksessa.
– Myös vanhempien matala koulutustaso oli yhteydessä heikompaan suoriutumiseen. Pikkukeskosena syntyneet pojat puolestaan suoriutuivat tyttöjä heikommin. Lisäksi leikkaushoitoa vaatinut keskosen vaikea suolitulehdus oli kliinisesti merkittävä riskitekijä arjen toiminnanohjauksen taidoille ja erityisesti impulssikontrollin vaikeuksille.
Pikkukeskosten koulusuoriutumista ja tukitoimia Nyman selvitti opettajilta kerätyn tiedon avulla. Tuloksia verrattiin täysiaikaisena syntyneisiin verrokkilapsiin.
– Pikkukeskosten koulusuoriutuminen oli odotettua parempaa heidän kognitiiviseen suoriutumiseensa nähden. Pikkukeskosilla, joilla ei ollut merkittävää kognitiivisen kehityksen viivettä, ei ollut verrokkilapsia enempää vaikeuksia koulusuoriutumisessa. He saivat kuitenkin enemmän tukitoimia kuin vertailuryhmän lapset. Heillä oli myös kliinisesti merkittäviä työmuistiongelmia vertailuryhmää useammin tarkentavan toiminnanohjauksen kyselylomakkeen perusteella.
Nymanin mukaan hänen tutkimuksensa perusteella voidaan todeta, että pikkukeskosille tyypillisiä näönvaraisen työmuistin ja oppimisen ongelmia ei voi tunnistaa vielä kognitiivista kokonaiskehitystä mittaavalla testisarjalla, vaan tarvitaan kohdennettuja lisätehtäviä sekä toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden säätelyn kyselylomakkeita mahdollisen oirekuvan selvittämiseksi.
Kaiken kaikkiaan pikkukeskosten toimintakyky arjessa oli odotettua parempaa niin koulusuoriutumisen kuin toiminnanohjauksen näkökulmasta aiempaan tutkimuskirjallisuuteen verrattuna. Tutkimuksensa tulosten perusteella Nyman arvioi, että osa hyvin arjessa suoriutuvista pikkukeskosena syntyneistä lapsista pinnistelee pärjätäkseen koulussa ikäluokkaansa vastaavalla tavalla. He voivat tämän vuoksi kuormittua ja uupua ikätovereitaan herkemmin.
– Tämän vuoksi ei ole suositeltavaa pelkästään seurata tilannetta pikkukeskosten kohdalla, mikäli huolta oppimisesta ilmenee kotona tai koulussa. Keskostausta on tärkeä huomioida oppimiseen liittyviä ongelmia selviteltäessä.
