Kenttä kaipaa lisää tietoa biosimilaareista

Fimean ylilääkäri Päivi Ruokoniemi on innoissaan. Joulukuun lopussa PLOS One -tiedejulkaisussa julkaistiin raportti, joka tutki ensimmäistä kertaa Euroopan maiden eri menettelytapoja koskien biosimilaareja.

– Tätä on odotettu, Ruokoniemi sanoo puhelimessa.

Raportin mukaan eurooppalaiset lääkärit tarvitsevat lisää tietoa biosimilaarien käyttöönotosta.

Suomi oli Ruokoniemen mukaan Euroopan maista etunenässä antamassa virallisen lausunnon biosimilaarien vaihtokelpoisuudesta vuonna 2015.

– Eri maiden erilaiset käytännöt johtuvat todennäköisesti siitä, että Euroopan lääkevirasto EMA myöntää kyllä biosimilaarien myyntiluvat, mutta se ei ota kantaa vaihtokelpoisuuteen. Vaihtokelpoisuus määritellään jäsenmaissa kansallisella tasolla, hän sanoo.

Biosimilaarien käyttöönottoon liittyy isoja taloudellisia odotuksia. Niiden toivotaan synnyttävän hintakilpailua ja hillitsevän kasvavia lääkekustannuksia.

Tänä keväänä Fimea selvittää kyselytutkimuksella kentän ja lääkärien kantoja biosimilaareihin.

– Kansainvälisestikin tiedetään aika vähän siitä, millainen päätöksenteon prosessi on lääkkeenmäärääjän näkökulmasta biosimilaarien käyttöönotossa, Ruokoniemi sanoo.

Aavistus siitä, millaisia asenteita ja tiedontarpeita suomalaisilla lääkäreillä on, on jo tiedossa.

– Meillä on mututuntuma kentältä.

Ruokoniemen hypoteesi on, että luotettava tietämys biosimilaareista ja niiden tehosta, turvallisuudesta ja laadukkuudesta ei ole vielä tavoittanut lääkäreitä siinä mittakaavassa kuin olisi toivottu.

Aihe on erityisen merkityksellinen tänä vuonna, kun markkinoille on tulossa uusia avohoidossa käytettäviä biosimilaareja ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen.

Sairaalakäytössä ne ovat Ruokoniemen mukaan lyöneet itsensä jo läpi.

– Esimerkiksi nivelreuman hoitoon tarkoitetut infliksimabin biosimilaarit ovat jo vallanneet markkinat lähes 90-prosenttisesti, hän sanoo.

Sen sijaan esimerkiksi avohoidon ensimmäisen glargininsuliinia sisältävän biosimilaarin käyttö ja markkinaosuus ovat Ruokoniemen mukaan jääneet vähäisiksi Suomessa.

Tuote tuli markkinoille vuoden 2015 lopussa.

Alkuperäislääkkeen hinta laski viime vuoden keväällä biosimilaarin tasolle.

– Karkeiden kulutustilastojen mukaan vaikuttaisi siltä, ettei vaihtoja valmisteiden välillä ole juuri tehty.

Lääkäreiden halukkuus määrätä biosimilaareja olisi kansallisten tavoitteiden kannalta tärkeä varmistaa.

– Muutoin riski on, ettemme saa biosimilaareja lainkaan Suomeen kauppaan eikä terveydenhuoltojärjestelmämme kannalta tärkeä hintakilpailu käynnisty.

Ruokoniemen mukaan pitäisikin tutkia kansallisesti, kuinka paljon avohoidon biosimilaareilla tehdään ylipäätään lääkehoidon aloituksia.

– Se kertoisi paljon lääkärien asenteista biosimilaareja kohtaan. Nyt tätä ei pystytä Fimean aineistojen pohjalta suoraan sanomaan.

Maailmalla pohditaan parhaillaan mekanismeja, joilla biosimilaarien käyttöönottoa voitaisiin edistää siten, että niiden saatavuus ei vaarantuisi.

– On mietitty, voisiko tähän liittyä esimerkiksi jonkinlaisia taloudellisia kannustimia.

Ruokoniemi sanoo, että ilmassa on myös ajatuksia siitä, että biosimilaarit tulisivat geneerisen substituution piiriin.

– Tällaista tunnelmaa on muissa maissa ollut viime aikoina havaittavissa.

Päivi Ruokoniemi, 39

Ylilääkäri Fimeassa, SIC!-lehden lääketie- teellinen päätoimittaja

Koulutus: LL 03 HY, Kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri 2012, LT 2015.

Perhe: Aviomies, kaksi lasta ja koira.

Harrastukset: Työmatkapyöräily, talviuinti sekä oppimiskokemuksia tarjoavat kirjat ja elokuvat.

Paras työuralla saatu neuvo: ”Älä ryhdy ihan kaikkeen, jotta voit tehdä kunnolla kaiken sen, mihin ryhdyt.”