Millainen on potilas, joka kirjauksen mukaan “toimii aktiivisesti erilaisissa anarkistisissa liikkeissä”? Onko hän luotettava, sitoutuuko hän hoitoon, käyttääkö hän lääkkeitä väärin? Minä olen ollut tuo potilas, sillä lause on arkistoitu omiin Kanta-tietoihini, seurauksena lääkärin virheellisistä ennakkoluuloista.

Kuulen usein puhetta siitä, kuinka lääkäri on aina objektiivinen, ja kuinka ihmisten tasa-arvoinen kohtelu on lääkärintyön selkärankaa. Tämä on hieno ja seuraamisen arvoinen periaate. Todellisuus on kuitenkin toinen: emme ole omien ennakkoluulojemme yläpuolella. Kaikki ihmiset, lääkäritkin, tulkitsevat havainnot omaan menneisyyteensä ja kokemusmaailmaansa peilaten.

Me kaikki tunnistamme tilanteita, joissa potilaan nimi, ulkonäkö tai historia on ohjannut ajatteluamme johonkin suuntaan. Potilas on saattanut herättää ärsytystä tai toisaalta halun panostaa juuri tähän potilaaseen vähän enemmän kuin johonkin toiseen.

Ehkä potilas muistutti omaa äitiä tai parasta ystävää, ehkä hänellä oli tietynlaiset vaatteet, ehkä hän kuului johonkin tiettyyn vähemmistöön. Ehkä hänellä oli samankaltainen elämäntilanne kuin itsellä, ehkä pieniä lapsia, ehkä hän oli tullut juuri katkolta.

Ei ole häpeä tunnistaa itsessään ennakkoluuloisuutta.

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, sillä olemme kasvaneet yhteiskunnassa, jota säätelevät ja määrittelevät erilaiset normit. Jokainen oppii jo lapsena erilaisia sosiaalisia sääntöjä ja sen, millaisia erilaiset ihmiset ja ihmisryhmät ovat.

Ei ole häpeä tunnistaa itsessään ennakkoluuloisuutta. Sillä ei ole merkitystä, millainen jostakin ihmisestä ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on. Oleellista on se, miten ajatuksen haastaa ja miten sen jälkeen toimii.

Omien ennakkoluulojen tunnistaminen voi tehdä kipeää ja tuntua vaikealta. Kukaan ei halua huomata olevansa ahdasmielisempi kuin luuli. Tuntuu myös pahalta tajuta, että on ehkä tahtomattaan loukannut tai kohdellut huonosti toista. Meille ei myöskään ole välttämättä opetettu, mitä tulisi tehdä sitten, jos huomaa olevansa ennakkoluuloinen.

Jos oletukset ohjaavat toimintaa, mitätöi helposti toisen ihmisen kokemuksia ja estää itseään kohtaamasta aidosti toista. Jos ajattelee olevansa lähtökohtaisesti oikeassa ja tietävänsä, miten asiat ovat, voi näkökulman tai mielipiteen vaihtaminen olla tarpeen tullen vaikeaa. Itseymmärrys ja -tietoisuus ovat avaimia tärkeimpään työkaluumme eli kohtaamiseen ja yhteyteen. Yhdessä voimme toimia jatkossa paremmin.

Kirjoittaja on Setan puheenjohtaja ja neljännen vuoden lääketieteen opiskelija.