Mobilisaatiohoitojen valinnalla on merkitystä pahanlaatuisten verisairauksien hoidossa käytetyssä kantasolusiirrossa.

Tämän löydöksen teki sisätautien erikoislääkäri Jaakko Valtola väitöskirjassaan.

Valtolan tutkimuksen mukaan eri mobilisaatiohoitoon eli kantasolujen irrottamiseen käytetyt menetelmät vaikuttavat kantasolusiirteiden solukoostumukseen. Mobilisaatiohoitovalinta sekä kantasolusiirteiden eri solutyypit ovat edelleen monella tapaa yhteydessä potilaiden verisolujen toipumiseen siirron jälkeen.

Siirronjälkeisellä imusolujen eli lymfosyyttien toipumisella taas on merkitystä potilaiden ennusteen kannalta.

Kantasolujen kerääminen verenkierrosta vaatii erityisen irrotushoidon, johon käytetään valkosolukasvutekijöitä, solunsalpaajia tai uusinta mobilisaatiokäyttöön tullutta lääkeainetta eli pleriksaforia. Valtolan väitöstyössä näiden välillä havaittiin eroja varsinkin kantasolujen määrissä sekä kantasolujen varhaismuotojen suhteellisissa osuuksissa, kuten myös imusolujen määrissä.

Tutkimuksessa todettiin, että siirronjälkeinen nopea imusolujen toipuminen ennakoi parempaa siirronjälkeistä ennustetta etenkin aggressiivisissa lymfoomatyypeissä. Tutkimuksessa voitiin myös osoittaa merkittäviä ennusteellisia tekijöitä nopealle imusolujen toipumiselle.

Jatkotutkimuksia tarvitaan vielä etenkin siirteiden eri solutyyppien optimaalisten määrien selvittämiseksi kussakin tautiryhmässä.

Vaikka kantasolusiirteiden tärkein ja ainoa tunnettu laatukriteeri on perinteisesti ollut riittävä määrä kantasoluja, siirteiden on tiedetty sisältävän myös huomattavia määriä muita soluryhmiä. Niiden merkitys on kuitenkin ollut epäselvä.

Jaakko Valtolan väitöskirja Graft and Outcome in Autologous Stem Cell Transplantation tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa perjantaina 10.8.2018.