Suomalaiset suhtautuvat hyvin myönteisesti henkilökohtaisen datan hyödyntämiseen terveydenhuollossa. Henkilökohtaisella datalla tarkoitettaan tässä yhteydessä tietoa, jota ihmisistä kerätään ostotietoihin, liikennetietoihin, teletietoihin, terveystietoihin, taloustietoihin ja eri verkkopalveluihin kerättyyn tietoon perustuen. Terveydenhuollon alueella henkilökohtaista dataa kertyy esimerkiksi silloin, kun ihminen mittaa terveyttään tai esimerkiksi aktiivisuuttaan terveysteknologian avulla. Monien sairauksien hoidossa ihmisten itse keräämää dataa hyödynnetään jo nyt, esimerkiksi diabeteksessa potilaan oma seuranta on tärkeässä roolissa. Jopa syövän hoidossa ihmisen itsensä suorittama oireseuranta on osa hoitoa. Ihmisten asenteita henkilökohtaisen datan keräämiseen kysyttiin kyselyssä, joka on osa Kestävä terveydenhuolto -hanketta.

Tiedon kerääminen, sen käyttö ja omistajuus ovat isoja puheenaiheita juuri nyt. Teknologian kehittyessä erilainen mittaaminen on koko ajan lisääntynyt ja tulokset tarkentuneet. Aiemmin lääkäri saattoi pyytää potilasta mittaamaan verenpaineita, mutta nyt ihmiset seuraavat oma-aloitteisesti vaikkapa untaan tai askeleidensa määrää.

– Aina jotain on mitattu. Olen toiminut lääkärinä neljällä eri vuosikymmenellä ja esimerkiksi painonhallintaan on kannustettu koko se aika, ja aina sitä on mitattu vaa’alla, sanoo Lääkäriliiton politiikkaosaston johtaja Heikki Pärnänen, joka kuuluu Kestävä terveydenhuolto -hankkeen ohjausryhmään.

– On harmi, etteivät kaikki kuitenkaan koukutu mittaamiseen. Itse koukutuin ensin askelmittariin ja nykyään aktiivisuusrannekkeeseen, Pärnänen naurahtaa.

Tehy:n tutkimuspäällikkö Juha Kurtti sanoo, että tutkimukselle on nyt selvä tilaus. Kansalaisilla on käytössään paljon erilaisia mittausvälineitä ja tietoa kertyy, mutta nyt pitää miettiä, mitä tiedolla voi tehdä. Kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista suhtautuu positiivisesti siihen, että itse kerätyt hyvinvoinnin mittauksen tulokset voisi jakaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

–Itse mittaaminen on hyvä keino siihen, että ihminen itse ottaa vastuuta terveydestään, mutta emme voi edellyttää, että myös kerätyn tiedon tulkinta jää kansalaiselle, vaan edelleen siihen tarvitaan ammattilaisia, Kurtti sanoo.

Vaikka dataa on saatavilla yhä enemmän, sitä ei vielä hyödynnetä kovin laajasti. Suurin syy on se, että nykyisellään tieto ei kerry kootusti yhteen paikkaan, jossa sitä olisi helppo käyttää.

–Ammattilaisten kommenteissa esiin nousi myös kiire. Voisiko datan huomioida ennakoivasti niin, että tiedot olisi käsitelty ennen vastaanottoaikaa, Kurtti sanoo.

Pärnänen kertoo, että esimerkiksi Hämeenlinnassa on jo kokeiltu mallia, jossa potilas voi halutessaan täyttää kaikki tietonsa ja tilanteensa etukäteen lomakkeelle ja niin vastaanotolle jää enemmän aikaa. Ihmisen omia esitäytettyjä vastauksia voidaan hyödyntää myös silloin, kun hoitaja arvioi, kuinka nopeasti vastaanottoaikaa tarvitaan.

Mittaaminen toimii parhaiten silloin kun ihmisellä itsellään on siihen sisäinen motivaatio. Kyselyssä ilmeni, että yli 65-vuotiaat kokivat hyötyvänsä oman terveytensä mittaamisesta eniten. Ei kannatakaan ajatella, että teknologia olisi vain nuorempien hyödyksi.

Toisaalta tiedon keräämisessä ei ole mitään järkeä, jos sillä ei tehdä mitään. Jos potilaan itsensä keräämä data kertyisi keskitetysti terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön, pitäisi myös päättää, mitä tuloksia seurataan ja miten reagoidaan, jos datassa on jotain hälyttävää.

–Näen joka kerta punaista kun joku poliitikko sanoo, että tarvitsemme lisää ennaltaehkäisyä. Se on ihan absurdia kun niin kauan kuin ihmisillä on vaikea päästä edes hoitoon. Nyt tarvitaan uusia konsteja joilla ihmisiä voidaan kannustaan pitämään huolta terveydestään, tarvittaessa seurata etukäteen ja ohjata kustannustehokkaasti hoitoon. Samalla pitää luoda myös uusia kumppanuuksia julkisen ja yksityisen puolen välille. Jos yksityinen yritys on mukana parantamassa ihmisen kuntoa ja kunta säästää sen takia terveysmenoissa, kertynyt säästökin pitäisi jakaa, Pärnänen sanoo.

Kun ihmiset ottavat itse vapaaehtoisesti laitteita käyttöön, kerättävä tieto menee aina johonkin, ja jää jokaisen omalle vastuulle varmistaa kuka sitä kerää ja mihin. Jos tietoa kerättäisiin terveydenhuollon käyttöön se olisi samanlaista salassa pidettävää tietoa kuin muutkin terveydenhuollon tulokset.

– Moni on huolissaan tiedon leviämisestä, mutta nykyään suurempi huoli on se, että tietoa ei ole missään käytettävissä, Pärnänen sanoo.

Jos ihminen päättää antaa tietojaan lääkärien ja hoitajien käyttöön, se vaatii luottamusta. Terveydenhuollon ammattilainen ei saa myöskään tuomita ihmistä, vaikka tämä olisikin maannut sohvalla askeleita kerryttämättä, vaan työtä pitää tehdä potilaan hyväksi kannustaen ja auttaen.

– On paljon ihmisiä, joille terveys ei ole prioriteetti, ja meidän pitää auttaa sekä niitä joille se on että niitä, joille se ei ole. Suurin osa sairauksista on kuitenkin enemmän tai vähemmän itse aiheutettuja. Flunssan voi saada, koska ei pessyt käsiä, pitäisikö siitä syyllistää ihmisiä. Koko termi itse aiheutettu on ihan älytön, Pärnänen sanoo.

Kestävä terveydenhuolto -hankkeessa mukana ovat AbbVie ry, Hyvinvointiala HALI ry, Lääkäriliitto, Sitra, SOSTE, Tehy ja YTHS.