Sydänpysähdyspotilaan elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana parantaa potilaan selviytymisennustetta. Sen jälkeen maallikoiden aloittamien elvytysten määrä kasvaa ja ensihoitoyksiköiden vasteajat lyhenevät.

Myös mobiiliteknologian käyttö elottomuuden tunnistuksen apuvälineenä on tulevaisuudessa mahdollista, osoitti lääketieteen lisensiaatti Sakari Syväojan tuore väitöstutkimus.

Tutkimuksessa selvitettiin matkapuhelimen kokoiselta alueelta rekisteröidyn sydänfilmin (EKG:n) soveltuvuutta elottomuuden tunnistamiseen ja pohdittiin mahdollisuuksia käyttää mobiiliteknologiaa EKG:n rekisteröintiin sekä elottomuuden tunnistamisen apuvälineenä.

Vapaaehtoisilta koehenkilöiltä ja potilailta keskeltä rintalastaa otetut EKG-rekisteröinnit olivat korkealaatuisia huolimatta siitä, että EKG - kompleksin koko oli pienehkö. Sydänlääkärit tulkitsivat kaikki matkapuhelimen kokoiselta alueelta rekisteröidyt EKG:t oikein. Automaattinen sydäniskurin eli defibrillaattorin suorittama rytmianalyysi oli oikea kaikissa koehenkilöiden ja potilaiden normaaleissa rytmeissä sekä myöskin suurimmassa osassa elottomuutta aiheuttavista kammiovärinärytmeistä.

Hätäkeskuspäivystäjälle elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana on haasteellista. Ennalta sovituilla, elottomuuden oireita kartoittavilla kysymyksillä pystytään aiempien selvitysten mukaan tunnistamaan noin 70 prosenttia elottomuuksista. Tunnistaminen saattaisi onnistua paremmin, jos käytettävissä olisi sydämen rytmiin perustuva elottomuuden tunnistusmenetelmä.

Tässä menetelmässä matkapuhelimella ja siihen liitetyllä mobiiliteknologialla sydämen rytmi rekisteröitäisiin, analysoitaisiin ja voitaisiin lähettää edelleen hätäkeskukseen tulkittavaksi.

Tutkimuksen mukaan hätäkeskuspäivystäjät tunnistivat asetettujen tunnistuskriteerien perusteella 81 prosenttia sydänpysähdyksistä. Jos elottomuus oli tunnistettu, saatiin oma verenkierto palautettua 49 prosentille, ja sairaalasta selviytyi elossa pois 23 prosenttia potilaista.

Jos elottomuutta ei hätäkeskuksessa onnistuttu tunnistamaan, saivat ensihoitajat palautettua oman verenkierron 40 prosentille potilaista ja edelleen 16 prosenttia selvisi elossa pois sairaalasta. Vuosien 1997–2013 välillä puhelinelvytysohjeiden antaminen, maallikkoelvytystä saaneiden potilaiden osuus sekä kammiovärinärytmin aiheuttamasta elottomuudesta selviäminen lisääntyi selvästi. Elottomuuden tunnistaminen myös nopeutti ensihoitoyksikön saapumista.

Lääketieteen lisensiaatti, erikoislääkäri Sakari Syväojan väitöskirja Recognition of out-of-hospital cardiac arrest (Sairaalan ulkopuolisen sydänpysähdyksen tunnistaminen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Veli-Pekka Harjola Helsingin yliopistosta.