Terveyspalvelujen markkinoinnin sääntelyä pitää muokata, jos sote-uudistus valinnanvapauksineen toteutuu.

Tämä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston terveyspalveluja koskevasta markkinoinnista tekemän selvityksen viesti.

Katsauksessa tuodaan esiin se, että nykyisen terveyspalvelujen markkinointia koskevan sääntelyn ongelmana on, että se kohdistuu vain yksityisiin toimijoihin. Siten sääntely asettaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajat eriarvoiseen asemaan. Julkisesti tuotettujen palvelujen markkinoinnille ei ole olemassa sen paremmin säännöstä kuin valvovaa viranomaistakaan.

Tästä johtuen julkisia palveluja voidaan markkinoida tavalla, joka ei ole sallittua yksityisille palveluille.

Terveyspalvelujen markkinoinnista ei ole tälläkään hetkellä olemassa omaa erillistä sääntelyä. Terveysalan markkinointiin sovelletaan kuluttajansuojalain markkinointia koskevia säännöksiä.

Lisäksi alan markkinointia ohjaavat alan itsesääntelyohjeet.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toisaalta tunnistaa, että julkisen sektorin toimijat eivät ole tällä hetkellä kovin harjautuneita markkinoinnissa. Yksityisille palveluntuottajille markkinointi on luonnollinen liiketoiminnan elementti, mutta julkisella puolella markkinointiosaamisen kanssa ollaan suureen haasteen edessä.

ehdottaa, että kuluttajansuojalain markkinointisäännökset ulotetaan koskettamaan myös julkisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajia.

Terveyspalvelujen markkinoinnin sääntelyä voisi viraston mukaan myös kehittää itsesääntelystä kohti yhteissääntelyä. Yhteissääntelyssä yhdistettäisiin lainsäädännön ja yksityisen sääntelyn vahvuudet. Virasto uskoo, että yhteissääntelyllä pystyttäisiin estämään kilpailusääntöjen vastainen toiminta.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää tärkeänä, että terveyspalvelujen markkinointia ei kuitenkaan rajoiteta liikaa.

Virasto tuo esiin sen, että markkinointi on palveluntuottajien tärkeä kilpailukeino. Markkinointi vaikuttaa myös asiakkaiden valinnanvapauden toteutumiseen. Markkinoinnilla voidaan edistää kilpailua, kun kuluttajille kerrotaan terveyspalveluista ja annetaan siten mahdollisuus tehdä perusteltuja valintapäätöksiä.

Tämän vuoksi virasto kallistuu siihen, ettei terveyspalvelujen markkinoinnin sääntely saa olla liian yksityiskohtaista. Liian tiukka sääntely kaventaisi palveluntuottajien mahdollisuuksia käyttää erilaisia kilpailukeinoja.

Samoin liian rajoitettu sääntely voi vaikuttaa kielteisesti uusien tuottajien markkinoille tuloon ja vaikeuttaa kuluttajien mahdollisuuksia hankkia tietoja tarvitsemistaan palveluista.