Erityisesti terveysalalla henkinen ja fyysinen kuormitus on kovaa ja aiempaa useampi kokee vaikutusmahdollisuutensa työhön sekä henkisen työkykynsä heikoksi, kertoo julkisen alan eläkevakuuttajan Kevan tekemä Julkisen alan työhyvinvointi -tutkimus. Myös sosiaalialan työyhteisöt olivat ensimmäisenä koronavuonna kovilla.

Terveysalalla työskentelevistä vastaajista 70 prosenttia koki työnsä henkisesti raskaaksi, 47 prosenttia fyysisesti raskaaksi ja vain puolet koki voivansa vaikuttaa työhön liittyviin asioihin. Hieman aikaisempaa useampi, 23 prosenttia, sitä vastoin kokee, että ei voi vaikuttaa työhönsä liittyviin asioihin. Joka toinen kokee, ettei aika riitä töiden tekemiseen.

Kunnan terveysalalla kolme neljästä vastaajasta arvioi henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi, mutta sen heikoksi tuntevien osuus on kaksinkertaistunut 14 prosenttiin.

– Vaikka terveysalan työntekijöiden kuormituksessa ei ole tapahtunut suurta muutosta, voi heidän kokemuksensa työkyvystä liittyä muita aloja alhaisemmiksi koettuihin vaikutusmahdollisuuksiin työhönsä. Työkuormitus oli henkisen rasituksen osalta yhtä yleistä sosiaali- ja sivistysalalla sekä varhaiskasvatuksessa, jossa lisäksi moni (45 prosenttia) koki työssään myös fyysistä kuormitusta, sanoo Kevan tutkimuspäällikkö Laura Pekkarinen tiedotteessa.

Korona-aika on vaikuttanut julkisen alan työhyvinvointiin eri tavoin eri ammattiryhmissä. Lähityöhön painottuvissa työtehtävissä harvempi koki voivansa vaikuttaa työhönsä kuin tehtävissä, joissa siirryttiin etätyöhön. Lähityöhön painottuvia tehtäviä oli kunnan sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa, siivous- ja ruoka- ja teknisessä huollossa sekä valtiolla poliisitoimessa ja vankeinhoidossa.

Tutkimuksen tulosten perusteella korona-aikana myös sosiaalialalla on oltu erityisen tiukoilla. Alan töihin kuuluvat muun muassa lastensuojelu, kotihoito ja vanhuspalvelut, joiden asiakkaista moni kuuluu koronaepidemian riskiryhmään.

Sosiaalialalla työkuormitus säilyi korkeana ja samalla henkilöstön tyytyväisyys työyhteisöihin ja esihenkilön tukeen väheni selvästi.

Entistä harvempi, 63 prosenttia sosiaalialan työntekijöistä koki työyhteisöissä ilmapiirin nyt hyväksi, ja vain joka toinen koki saavansa onnistumisesta palautetta esihenkilöltään. Aikaisempana tutkimusajankohtana varsin vahva luottamus toisiin ihmisiin työyhteisössä oli heikentynyt 71 prosenttiin. Terveys- ja sosiaalialalla työntekijöistä harvempi on nyt valmis suosittelemaan työpaikkaansa kuin vuonna 2018.

Kunnan sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuksen aloilla kasvoi myös henkilöstön sairauspoissaolopäivien määrä, jota Keva selvitti koronavuoden aikana 18 suuressa kuntaorganisaatiossa ja viidessä sairaanhoitopiirissä.

Pekkarinen kertoo, että sairauspoissaolopäiviä näyttää vuonna 2020 kertyneen kunta-alalla henkilöä kohden edellistä vuotta enemmän, ja ne painottuvat pitkiin yli 8 päivän poissaoloihin.

– On viitteitä siitä, että johto- ja asiantuntijatehtävissä on kuitenkin aiempaa enemmän henkilöitä, jotka eivät ole olleet ollenkaan poissa töistä sairauden takia ensimmäisenä koronavuonna. Sen sijaan varhaiskasvatuksessa, terveys- ja sosiaalialalla poissaolopäivien määrät lisääntyivät enemmän kuin muilla aloilla, Pekkarinen kertoo.

Kunta-alalla 36 prosenttia, valtion virastoissa 72 prosenttia ja kirkon alalla 47 prosenttia vastaajista oli siirtynyt vuoden aikana osittain tai kokonaan etätöihin. Lähityöskentely jatkui useimmissa terveysalan, puhtaus-, ruoka- ja teknisen huollon sekä varhaiskasvatuksen tehtävissä. Myös noin puolet poliisitoimen ja vankeinhoidon sekä 70 prosenttia hautausmaiden ja kirkon palvelutyöntekijöistä jatkoi lähityöskentelyä.

Etätyön myötä tyytyväisyys esihenkilöiden toimintaan sekä oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kohteluun lisääntyi. Koronavuoden syksyllä noin kaksi kolmesta työntekijästä oli tyytyväinen esihenkilöönsä. Etenkin valtiolla henkilöstö oli varsin tyytyväistä esihenkilöiden toimintaan. Kunta-alalla etätyöhön siirtyneet ovat useammin tyytyväisiä esihenkilönsä toimintaan kuin työntekijät, joiden työhön korona ei aiheuttanut muutoksia.

– Tutkimustulokset korona-ajan etätyöskentelystä rohkaisevat. Töissä otettiin usein digiloikka ja toimintakulttuuri muuttui. Kun ennen koronaa etätyön tekemiseen saatettiin suhtautua epäilevästi tai varautuneesti, nyt nähtiin, että etätyö todella toimi ainakin ensimmäisenä koronavuonna, Pekkarinen sanoo.