Lomaansa ei kannata skipata, taannoin julkaistu tutkimus osoittaa.

Palkallinen loma voi jopa olla hyvä pilkkoa useampaan osaan, sillä vähän lomailevilla on huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä metabolinen oireyhtymä kuin usein lomailevilla. Tutkimuksesta kerrotaan Jama Networkissa.

Metabolinen oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa samalle henkilölle on kasautunut useita sydän- ja verisuonitautien sekä aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöitä. Nyt tutkijat ovat selvittäneet, että pidettyjen lomien – ei siis lomapäivien – määrällä on yhteys riskitekijöiden vähenemiseen.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon 63:lla terveydenhuollon tai kasvatusalan töissä työskennelleellä aikuisella oli metabolisia oireita. Heiltä mitattiin vyötärönympärys, verenpaine, veren rasva-arvot, HDL-kolesteroli sekä paastoverensokeri.

Lisäksi koehenkilöiden piti täyttää lomailua koskeva sähköinen kyselylomake. Lomaksi laskettiin ainakin yksi palkallinen poissaolopäivä töistä.

Koehenkilöistä 21 prosentilla metabolisen oireyhtymän ehdot täyttyivät, mutta keskimäärin heillä oli 1,48 metabolista oiretta. Metabolisen oireyhtymän todennäköisyys oli 47 prosenttia sellaisilla, jotka eivät pitäneet lomaa lainkaan ja 16 prosenttia keskimäärin viidesti lomaa ottaneilla.

Todennäköisyys laski vain yhteen prosenttiin, jos lomakertoja kertyi maksimissaan 15. Jokainen ylimääräinen lomakerta oli yhteydessä kahdeksan prosentin vähenemään metabolisten oireiden määrässä sekä 24 prosentin vähenemään metabolisen oireyhtymän riskissä.

Lomailun terveysvaikutusten tutkimus on ollut pitkään melko karkeaa, koska tutkijoilla ei ole ollut standardisoitua metodia käytössään. Aiemmin tutkijat ovatkin keskittyneet lähinnä siihen, kuinka usein työntekijät pitävät lomaa, minne he matkaavat ja millaisia ajanvietteitä heidän lomaansa kuuluu.

Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat käyttivät uutta työkalua selvittääkseen lomailun ja metabolisen oireyhtymän mahdollista yhteyttä. He kiinnittivät huomiota useampiin muuttujiin: esimerkiksi lomakohde oli tutkimuksessa edelleen relevantti seikka – pysytäänkö lomalla kotona vai matkustetaanko sen aikana jonnekin kauas – mutta tällä kertaa tutkijat kaivoivat syvemmältä. Kysymys kuului, liittyykö lomakohteeseen matkaamiseen stressiä esimerkiksi pitkän matkan, ajankäytön, kustannusten tai vaikkapa sosiaalisten syiden takia.

Samoin tarkastelun kohteeksi päätyi se, kuinka hyvin työntekijä irrottautuu työstään. Entä onko hänellä henkilökohtaisia huolia mielessä? Myös lomanaikaiset aktiviteetit, alkoholinkäyttö ja unitottumukset syynättiin.

Tutkimustulostensa perusteella tutkijat ovat ehdottaneet, että lomailu laskettaisiin liikunnan ja tupakanpolton lopettamisen tavoin niiden elämäntapamuutosten joukkoon, jotka auttavat laskemaan terveysriskejä.

– Kaiken kaikkiaan lomat koetaan positiivisina tapahtumina. Tämä positiivinen kokemus voi kääntyä terveyshyödyksi, tutkijat summaavat.

Yhdysvalloissa 74 prosentilla työntekijöistä on palkallinen loma, mutta he käyttävät lomapäivistään vain noin puolet.