Suomalaiset tutkijat varoittavat: ympäristön altisteita pitää vähentää, mutta samalla tulisi huomiota suunnata myös siihen, ettei ympäristöön liittyviä riskejä korosteta liikaa, sillä se voi entisestään lisätä ihmisten kokemia haittoja ja oireilua.

– Ennakkokäsitykset ja aistihavaintoihin liittyvät oletukset ohjaavat sitä, miten ihminen havainnoi ja tulkitsee ympäristöään ja itseään. Näin myös kielteiset ennakkokäsitykset ja odotukset lisäävät ihmisen kokemien haittojen ja oireiden määrää, tutkijat viestittävät.

Ilmiötä kutsutaan nosebo- eli lumehaittavaikutukseksi. Se on siis päinvastainen kuin plasebo eli lumehyöty.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden noseboilmiötä käsittelevä artikkeli julkaistiin juuri Duodecim-lehdessä.

Tutkijat haluavat kiinnittää yhteiskunnan huomiota siihen, että vaikka elinympäristöön ja työhön liittyvät terveydelle haitalliset altisteet ovat Suomessa viime vuosikymmeninä vähentyneet, ei ihmisten oireilu ole vähentynyt.

– Kautta historian ihmisten on selviytyäkseen ollut välttämätöntä havaita ympäristön uhkia ja kielteisiä asioita nopeammin kuin myönteisiä asioita. Ennakkokäsitysten ja sosiaalisten vihjeiden merkitys kasvaa erityisesti silloin, kun havainto on monimerkityksellinen, esimerkiksi epämääräinen kipu tai ilman tunkkaisuus, tai ilmiö on huonosti tunnettu tai vaikeasti havaittava, kuten havaintokynnyksen juuri ja juuri ylittävät äänet, kertoo professori Marko Elovainio.

Kirjoittajien mukaan nopea uutisointi ja sosiaalisen median keskustelut voivat luoda tai vahvistaa kielteisiä merkityksiä, jotka johtavat esimerkiksi haittakokemuksiin ja oireisiin, oireiden pahenemiseen tai hoidon tehon vähenemiseen.

Tämä johtaa joidenkin riskien ylikorostumiseen, ja toisaalta jotkut isommat riskit voivat jäädä ilman huomiota. Esimerkiksi sisäilman terveysriskit koetaan selvästi isompina kuin ne ovat, kun taas monet muut ympäristöriskit saatetaan ohittaa olan kohautuksella.

– Noseboilmiö onkin otettava huomioon aina, kun puhutaan esimerkiksi sisäilman riskeistä. Tämä koskee niin keskustelua lääkärin vastaanotolla, uutisointia kuin esimerkiksi insinöörin kommentointia rakennuksen kunnosta. Ilmiön huomioiminen on keskeinen osa oireilun ehkäisyä, sanoo professori Juha Pekkanen.

Asioiden tai aistimusten tietoinen tai tiedostamaton merkitys vaikuttaa siihen, miten ihmisen keho reagoi.

– Kun työpaikalla aletaan epäillä sisäilmaongelmaa ja sen haitallisuutta terveydelle, sisäilman kielteinen merkitys kasvaa ja aletaan tarkkailla omia tuntemuksia suhteessa sisäilmaan. Sen myötä oireet helposti voimistuvat ja niiden yhteys sisäilmaan entisestään vahvistuu, sanoo ylilääkäri Markku Sainio.

Riskejä liikaa korostamalla voidaan saada aikaan enemmän haittaa kuin riskitekijöiden vähentämisestä on hyötyä.

– Tämä korostuu, kun puhutaan matalilla tasoilla esiintyvien ympäristötekijöiden mahdollisista riskeistä. Kun niitä halutaan tunnistaa ja ehkäistä, saattavat samalla ihmisten pelot ja käsitykset vaarasta voimistua liiaksi. Silloin käsitykset saattavat alkaa selittää haittoja ja oireita enemmän kuin varsinaiset biologiset tai fysikaaliset altisteet, Sainio sanoo.

Tämä tuli Sainion mukaan esiin tuoreessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin tuulivoiman infraäänien vaikutuksia terveyteen.

Haitan kokemusta voidaan artikkelin kirjoittajien mukaan ehkäistä, kun kohtaamisissa ja viestinnässä huomioidaan ihmisten ennakkokäsityksen aiheesta, otetaan esille asioiden ja toimien myönteiset puolet eikä korosteta riskejä silloin, kun se ei ole välttämätöntä.