Itsemurha on taustaltaan monitekijäinen prosessi, minkä vuoksi myös sen vaikuttava ehkäisy terveydenhuollossa on monitekijäistä.

Näin todetaan itsemurhien ehkäisyä ja itsemurhaa yrittäneiden hoitoa koskevassa Käypä hoito -suosituksessa.

Suosituksen mukaan itsemurhayrityksen jälkeisen hoidon tulee olla aktiivista ja viiveetöntä. Koska itsemurhaa yrittäneet kärsivät yleensä mielenterveyden häiriöistä ja päihdeongelmista, somaattisen akuuttihoidon jälkeen keskitytään niiden asianmukaiseen diagnosointiin ja hoitoon.

Potilas tulee itsemurhayrityksen jälkeen arvioida psykiatrian erikoislääkärin tai psykiatriaan perehtyneen lääkärin johdolla.

Itsemurhaa yrittänyt nuori kuuluu aina erikoissairaanhoidon arvioon.

Itsemurhaa yrittäneen kanssa on syytä käydä läpi koko itsemurhayritykseen johtanut tapahtumaketju.

Useimmiten potilaan psykiatrinen jatkohoito voidaan toteuttaa psykiatrisessa avohoidossa. Psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta arvioitaessa tulee huomioida psykiatrisen häiriön vaikeusaste, erityisesti mahdollinen psykoottisuus, syvä toivottomuus tai tilan hallitsematon epävakaus sekä välitön itsemurhavaara ja mielenterveyslain mukaisen tahdosta riippumattoman hoidon tarve.

Itsemurhayrityksenuusimisen riskin pienentämiseksi psykiatrisen hoidon tehostaminen on paikallaan. Lisäksi itsetuhoisuuteen kohdennetut hoitointerventiot voivat merkittävästi pienentää uusimisriskiä.

Tällaisia tutkittuja interventioita ovat kognitiivis-behavioraaliset psykoterapiat, turvasuunnitelmainterventio, Linity/Assip-lyhytinterventio sekä epävakaan persoonallisuuden yhteydessä dialektinen käyttäytymisterapia.