Infektiosairauksien erikoislääkärien työpanos on kysyttyä nyt epidemian aikana. Siitä ovat kiinnostuneita muutkin kuin sairaalat.

Sosiaali- ja terveysministeriö esimerkiksi haki lokakuussa tartuntatautien asiantuntijaa ylilääkärin tehtäviin.

Tuomioistuinlaitos puolestaan etsi tartuntatauteihin perehtyneitä erikoislääkäreitä sivutoimisiksi asiantuntijoiksi Helsingin, Hämeenlinnan, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen, Turun ja Vaasan hallinto-oikeuksiin.

Montako hakemusta saitte, tuomioistuinviraston tuomioistuinten tuesta ja yhteiskuntasuhteista vastaava päällikkö Anu Koivuluoma?

– Kaksi hakemusta. Piirit ovat varmaankin niin pienet, että täytyy olla tyytyväinen tähän.

Infektiolääkäreistä oli viime vuonan 7,2 prosentin vaje.

Piirit ovat jopa pienentyneet viime aikoina. Sairaaloiden infektiolääkäriviroissa tapahtui notkahdus juuri koronaepidemian alla.

Vuonna 2018 virkoja oli maassa 85, mutta viime vuonna enää 75,3. Tämä käy ilmi tilastoista, joita KT Kuntatyönantajat keräävät joka syksy.

Sairaalalääkärien työvoimatilanne -tilastojen vertailu kertoo, että infektiosairauksien erikoislääkärivaje on kasvanut viime vuosina 4,9 prosentista 7,2 prosenttiin.

Kuluvan epidemiavuoden tilanteesta kerätään tietoa sairaanhoitopiireiltä paraikaa.

Mitä koronaepidemian keskellä työskenteleminen on tarkoittanut ruohonjuuressa? Mediuutiset kysyi sitä viideltä infektiolääkäriltä.

– Kyllähän epidemia lisäsi valtavasti töitä. Tässä on käytännössä eletty kuusi kuukautta puhelimen kanssa, Soiten infektioylilääkäri Marko Rahkonen sanoo.

Soitessa työtaakan kasvu on selvempää nyt syksyllä kuin keväällä, koska epidemian alussa muu toiminta aika lailla pysähtyi.

– Tällä hetkellä sairaala ja poli­klinikat toimivat normaalisti, mutta lisänä on pandemia. Onhan se aika haasteellista niitä yhteen sovittaa.

Soitessa infektiolääkäreitä on kaksi, työpanoksena laskettuna 1,7. Onko lisävoimista ollut puhetta?

– Tyhjää saa pyytämättäkin, jos ei ole tulijoita. Meillä on jatkuva infektiolääkäripula pohjoisen ervan alueella. Omasta talosta on onneksi ollut apuna infektiotaudeista kiinnostunut sisätautikollega.

Taysissa infektiolääkäreiden suurin työtaakka osui keväälle, kertoo infektioyksikön apulaisylilääkäri Reetta Huttunen.

Sen jälkeen on hiukan helpottanut, sillä infektioyksikkö sai koronatartuntojen jäljitystyöhön ja infektiolääkäreiden ylimääräiseen viikonloppupäivystykseen lisäväkeä: kuusi hoitajaa, yhden lääkärin ja lääketieteen kandien päivystysringin.

– Kandit ovat iso apu! He ovat nuoria, ketteriä ja älykkäitä, kehuu Huttunen, joka itsekin tekee tartuntojen jäljitystyötä iltaisin ja viikonloppuisin.

Epidemia-aika on avannut Huttusen silmät sille, miten tärkeä rooli kuntien tartuntatautilääkäreillä on infektiotautien torjunnassa. Toinen ryhmä, jolle Huttunen haluaa lisää huomiota, ovat keskussairaaloiden infektiolääkärit.

– Vaikutelmani on, että he ovat koko ajan töissä, koska heitä on vähän ja viikonloppuisinkin tulee uusia koronatapauksia.

Huttunen sen sijaan on syksyllä ehtinyt jälleen käydä jopa orkesteriharjoituksissaan.

Olen nyt sopeutunut siihen, että tämä on yhtä rumbaa koko ajan.

Satasairaalassa Porissa työskentelevä infektioylilääkäri Raija Uusitalo-Seppälä ei ehdi miettimään harrastuksiaan. Sairaalassa on kolme infektiolääkärin virkaa, mutta yksi lääkäreistä on äitiyslomalla.

– Olen nyt sopeutunut siihen, että tämä on yhtä rumbaa koko ajan.

Töitä on jouduttu jakamaan uudella tavalla. Kollega Tuomas Nieminen keskittyy pitkälti kliiniseen potilastyöhön, ja koronaan liittyvät asiat on keskitetty sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle Uusitalo-Seppälälle.

Varsinkin keväällä terveydenhuollon henkilökunnan tiedonjano oli valtavaa.

– Pahimmillaan tilanne oli sellainen, että sähköpostiini tulvi satoja kysymyksiä, joihin kaikkiin haluttiin vastaus heti.

Kysymystulvaa pahensi, että koronaviruksesta ja siltä suojautumisesta tarjolla oleva tieto oli ristiriitaista.

Uusitalo-Seppälän vähä vapaa-aika kului keväällä tiedon hankinnassa. Hän kahlasi kotona tieteellistä kirjallisuutta ja hämmästyi.

– Erittäin arvostetuissa lääketieteellisissä lehdissä oli artikkeleita, jotka normaaliaikana eivät mitenkään olisi läpäisseet julkaisuseulaa.

Myös Tyksin infektioylilääkärin Jarmo Oksin työtuntien määrää lisää eniten covid-19-infektion diagnostiikkaan, hoitoon ja epidemiologiaan liittyvän tiedon perkaaminen.

– Kun tiedeartikkeleita on yli 60 000, niin tutustumisen arvoista tietoa joutuu hakemaan erilaisilla hakusanoilla.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 20.11. 2020.