Vuosittain noin 700:llä suomalaisella diagnosoidaan imukudossyöpä. Se on yleisin immuunijärjestelmän soluista alkunsa saavista syövistä.

Nykyhoidoin suuri osa potilaista voidaan parantaa, mutta kolmasosalla potilaista tauti etenee ja ennuste on huono. Yksi hoidon haasteista on se, että kyseessä on monimuotoinen tauti, jonka alatyyppien ominaisuuksia pystytään toistaiseksi huomioimaan hoitosuunnitelmissa vain rajoitetusti.

Immunologisten hoitojen avulla on saavutettu hyviä tuloksia kiinteissä syöpäkasvaimissa ja Hodgkinin lymfoomassa. Näiden avulla elimistön oma puolustusjärjestelmä aktivoidaan hyökkäämään syöpäsoluja vastaan, Helsingin yliopiston tiedotteessa kerrotaan.

Tutkijat selvittivät immuunisolujen vuorovaikutuksen monimuotoisuutta. Tuloksista on hyötyä lymfooman hoidon räätälöinnissä.

Immuuni- ja lymfoomasolujen vuorovaikutus

Immunoterapiat eivät toistaiseksi ole tuoneet toivottuja hoitotuloksia yleisimmässä imukudossyövässä eli diffuusissa suurisoluisessa B-solulymfoomassa.

Uudet havainnot immuunisolujen toiminnasta syöpää ympäröivissä kudoksissa voivat jatkossa auttaa hoitojen kohdentamisessa potilaille.

Imukudossyövän kohdalla immuuniaktivaation vapauttajien, eli tarkistuspisteen estäjien, teho on kuitenkin toistaiseksi ollut vaatimaton. Tämä johtuu pääasiassa siitä, ettei immuuni- ja lymfoomasolujen keskinäisen vuorovaikutuksen mekanismeja ole tunnettu. Tarkemman ymmärryksen avulla immunoterapioiden käyttöä voitaisiin kohdentaa potilaille täsmällisemmin.

Immuunisolujen monimuotoinen koostumus

Syövän kehittymiseen vaikuttavat paitsi syöpäsoluissa tapahtuvat geenimutaatiot, myös solujen mikroympäristö, joka koostuu verisuonista, solunulkoisesta väliaineesta ja immuunisoluista, kuten T-lymfosyyteistä ja makrofageista.

T-lymfosyytit eli T-solut syntyvät luuytimessä ja osa niistä kypsyy kateenkorvassa. Ne auttavat tuhoamaan solujen sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Suursyömäreiksi kutsutut makrofagit ovat elimistön syöjäsoluja, jotka syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita.

Nyt Helsingin yliopiston ja Husin Syöpäkeskuksen tutkijat ovat selvittäneet näiden immuunisolujen monimuotoista koostumusta sekä mikroympäristössä tapahtuvaa vuorovaikutusta imukudossyövässä.

Hyödyntämällä uusia kuvantamistekniikoita, geeniekspressioprofilointia ja kehittyneitä data-analyysejä, tutkijat kartoittivat lymfoomakudoksen T-soluja ja makrofageja sekä niiden välisiä vuorovaikutussuhteita 178 lymfoomanäytteessä yksisolutasolla.

Tulokset suhteutettiin diagnoosivaiheen kliinisiin tietoihin ja hoitotuloksiin. Tulokset validoitiin kahdessa ulkoisessa kohortissa, joihin kuului yhteensä 633 potilasta.

Tarkistuspistemolekyyleillä keskeinen rooli

Tutkijat havaitsivat, että imukudossyöpä voidaan jakaa immuunisolujen määrän perusteella tulehtuneeseen ja ei-tulehtuneseen alatyyppiin. Niille on ominaista korkea ja matala T-lymfosyyttimäärä.

Potilailla, joiden lymfoomakudoksessa oli paljon T-lymfosyyttejä mutta vähän makrofageja, oli hyvä elinajan ennuste. Jos makrofagit kuitenkin ilmensivät immuunivastetta hiljentäviä tarkistuspistemolekyylejä, tulehtunut alatyyppi johti huonompaan hoitotulokseen.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että tietyt immuunivastetta hiljentävät molekyylit ilmentyvät makrofageissa erityisesti silloin, kun ne ovat vuorovaikutuksessa T-solujen kanssa. Tämä viittaa siihen, että tarkistuspistemolekyyleillä on keskeinen rooli makrofagien ja T-solujen välisessä vuorovaikutuksessa.

Makrofagien negatiivinen vaikutus

Tulokset laajentavat aiempia tutkimuksia, joissa on keskitytty lähinnä lymfooman mikroympäristön luonnehtimiseen geeniekspression perusteella. Havainnot osoittavat, että immuunisolujen välinen vuorovaikutus lymfoomakudoksessa on kliinisesti merkityksellistä.

Tuloksissa korostuu erityisesti tarkistuspistemolekyylejä ilmentävien makrofagien negatiivinen vaikutus T-solujen kasvaimen vastaiseen aktiivisuuteen.

Tulokset viittaavat myös siihen, että tarkistuspisteen estäjien tehoa olisi tutkittava kliinisissä tutkimuksissa potilailla, joilla on tulehtunut imukudossyövän alatyyppi ja runsaasti tarkistuspistemolekyylejä ilmentäviä makrofageja.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin tuoreessa Clinical Cancer Research -lehdessä.

Lue seuraavaksi: